Nyt tiedän miltä hopealle jääneestä pituushyppääjästä
tuntuu. Kun unelma jää muutamia millien tai senttien päähän. Juoksija jonka maailmanmestaruus jää sadasosista kiinni. Korkeushyppääjä jonka perse hipaisi rimaa ratkaisevalla hetkellä. Omalla kohdallani
puhun nyt kauppikseen pääsystä joka jäi 0,75 pisteen päähän. Nolla pilkku seittemänviis hiton pistettä. Jos yhden kohdan olisin jättänyt rastittamatta,
kaikki olisi toisin. Jos ja olisi. Ei auta enää tässä vaiheessa.
Pänniikö niin ettei henkeä saa?
Arvaa vaan.
Se, että olisin päässyt kouluun haluamaani kaupunkiin ei olisi ollut vain siistiä koulun
takia. Se olisi ollut samalla portti yhteenmuuttoon rakkaani kanssa, yhteiseen
kämppään, asumiseen kivassa kaupungissa. Oikeastaan kaikki todelliset unelmani oli
rakennettu sisäänpääsyn päälle. Se oli virhe koska nyt olen romuna. Sinne meni
kaikki, unelmien kaatopaikalle.
Tähän väliin yksi surkea pinterest-quote aiheesta:
Vaikka kuitenkin pääsin toiseen kaupunkiin kauppakorkeaan,
iloitsemisen sijasta itken. En haluaisi sinne ainakaan tällä hetkellä. Palataan
peruskysymyksen äärelle: järki vai tunteet? Ne jotka minut tuntee, tietää että
saatan viettää vartin jätskialtaalla miettien että minkä tuutin otan. Vai
sittenkin puffet vaiko mehujää. Valitseminen on niin vaikeaa. Tässä puhutaan kuitenkin vain euron
jätskistä ja hetken mielihalusta. Voitte vain miettiä kuinka vaikean valinnan
edessä nyt olen, kun vaakakupeissa on opiskelupaikka ja kaukosuhde tai yhdessä
asuminen ja yhteinen unelma, oma koti.
Nyt kun olen itkenyt silmät päästäni, alkaa realististen
vaihtoehtojen miettiminen. Ihminen on siitä hieno luomus, että kaiken kaatuessa
se vain aina nousee pystyyn ja löytää keinon. Olen aina uskonut isäni sanontaan
asioilla on tapana järjestyä. Niiden
on pakko.
edit: teksti on kirjoitettu hallitsemattoman tunnekuohun ja pettymyksen tsunaumin jälkimainingeissa. Kärjistysvaroitus.

Nyt oikeasti hei järki käteen
VastaaPoistajärki ei ole ikinä ollut käsissäni :D
Poistasiis sun blogi on kyll kokenu inflaation tason suhteen ja nyt hei järki kätee todellaki...
VastaaPoistaitse bloggaaja on kokenut inflaation että siitä vaikea lähteä työstämään
PoistaIira, muovaudu. MUOVAUDU, sopeudu, ole kameleontti, sä pystyt siihen uudet värit kehiin.
VastaaPoistaAnna pidän metaforastasi :D
PoistaKomppaan annapaita!!!!! :)
VastaaPoistaLotta <3
VastaaPoistaJa oon okay nyt, hahah nauroin tota mun postausta nyt kun luin, sen tosiaan kirjotin siinä alkushokissa. Voimia! ja me ollaan jotain kohtalontovereita...ihan liian pelottavaa. Ja KIITOS kun ymmärrät, ei kukaan voi paitsi itse, sä nyt olet lähimpänä :D