lauantai 20. heinäkuuta 2013

KESÄLLÄ

On kaunista


Perseillään. Ihan kirjaimellisesti. Ei sillä että minä, mutta muut. Mahdollisesti ainoastaan Ugin terdellä voit törmätä näinkin...avoimeen meininkiin.


Kesän ykkösmenopeli on ollut tämä Aino vuosikymmenien takaa, kaksi päällä ja mahdollisimman kovaa. Nyt se sanoi sopimuksen irti kun etukumi meni ja poksahti kuin 3v Jasmiinan propaganda-teltasta saatu Kokoomus-pallo törmätessään terävään kulmaan.


Sitten teimme pienen tripin Hankoon ja Helsinkiin. Hangossa paistoi aurinko (naturligtvis) ja heti kättelyssä tungimme keksit perseeseen.


Otettiin tien varrelta yksi liftari kyytiin. Sillä oli krappe ja mieletön kesähattu, ja hän söi jäätelöpurkista tuorepastaa. Oli kyllä taas sarjassa randomeimmat kohtaamani ihmiset. Tyypin nimi oli Veera. Ja ai kato oho, se olikin mun sisko.

 


Pieni stoppi Dragsvikin sotkussa, kävimme tervehtämässä ystäväämme alikersantti P. Rosendahlia. 


Tää seuraava on niin hyvä kuva. Ihan normi auto ja mies siinä juu, kunnes silmät osuu tohon tummennetuun takalasiin ja sen takana olevaan ilmaisullisesti jälkeenjääneeseen ihmislapseen. Isosiskoni, 23v se siellä.


Näin sillä menee..





Saavuimme Hankoon. Tässä hankolainen ja non-hankolainen. Kumpikohan on kumpi (vinkki: legenda Hangon keksistä). 


oppaa sailor style


Hiton luonteva turisri-otos once again. Kevyt kesäperhonen pastellitaivasta vasten. Tai voihelvetti tä on liian atleettinen asento, mulle ota se kuva. Nyt.





Pakko polvistua ja myöntää: Hanko on mieletön kesäkaupunki. Ne villat, maisemat, kompaktius ja jatkuva "ihan ku ei oltais Suomessa"-fiilis sai lähtökohtaisesti Suomihan on perseestä -asenteeni heltymään.

Seuraavana aamuna siskoni ja poikaystävänsä unelmakodin ison pöydän äärellä nautitun (hotkaistun) aamupalan jälkeen lähdimme Tsadiin. Pienen shoppailurundin jälkeen (Aku kulkee selkä 90 asteen kulmassa perässä ja mä liihotan puljusta toiseen) haettiin Herkusta eväät ja mentiin Kaivariin piknikille. Siellä haisi hanhen kakka. Nähtiin myös skandinaavinen merimursu. Jätkä oli tullut yksin piknikille, levitti vilttinsä siihen niin, kaiken keskelle, otti merenneitoasennon ja todennäköisesti aloitti soidinmenot. 


A:lla vakava swag taas päällänsä


Ja tässä, kas,  yhteiskuvassa minä ja maailman suurin Diflucan:


Yksi parhaimpia ääniä on creme bruleen sokeripinnan rikkoutuminen. (pahoittelut aksenttien uupumisesta) Kävimme eliitillä pariskunta-illallisella. Enää olisi puuttunut että tuolta bruleesta olisi löytynyt joku kolmentoistamiljoonan karaatin vihkisormus. Sitten olisi tomusokerihuntuinen prinsessakakku ollut täydellinen. Paitsi että eräs ehkä otin, ehkä en -mummo joka istui penkin ohi ratikkapysäkillä ja aiheutti pienen välikohtauksen rikkoi hieman tuota elitismin hienoista huntua. Niin ja se, että kuljimme sporalla limon sijaan. Edit. Sormusta en halua vielä moneen vuoteen.  



Hotelliampit on yksi kärkipään asia parhaat jutut maailmassa -listalla. Tiistaina mentiin Lintsille! Kaikki laitteet oli ihan lällyjä, mun toleranssi oli kasvanu viime vuodesta..eikö sen pitäisi olla toisinpäin? Aku mamoili eikä tullut esim rakettiin. Minähän olisin mennyt...krhm. Sitäkin mietin, että on ihminen tyhmä. Mennä nyt vatkaamaan kroppaansa ja sekoittamaan tasapainoaistiaan päiväksi 37 euron hintaan. Kulkea riemuapina-ilme kasvoilla ympäri tiluksia, ja mennä vuoristorataan vielä uudestaan. En kiistä, olen yksi Isohupi-kahlituista. Kuuluun hyös hupiklubiin ja meillä on molemmilla Linnanmäen kantis-kortit. Tämä on se hetki kun saa puklata. 

Käytiin hyvillä hampeilla Midhill Burgerissa. No ei ole kuvaa kun vedin jonkun purilaisen syömisen nopeusennätyksen. Oli siis hyvää, myös nälkä toimi hyvänä mausteena. 


Vanhuudesta väsyneinä lähdimme illalla kohti Turkua. Tässä vielä mun kesälomahattu ja sen kanssa hyvin yhteen pelaava pepsodent-virne.


Adios! Kolmen päivän huima kesäloma on ohi ja duuniputki jatkuu. Jatkuisipa myös mielenkiintoni  blogin päivittämisen kanssa. Yritän petrata. Olen muuten aina miettinyt, että miltä kaikkien Petra-nimisten ihmisten tuntuu sanoa petrata. Käyttääköhän ne verbiä ollenkaan? Tai miltä Aku-nimisistä tuntuu kun akun vikavalo palaa? 




3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. nimenomaan. sori sun spämmäys taas mutta teitin olemisen koomisuudella ei oo rajaa :D

      Poista
  2. se tuntuu epäluontevalta, kärsin siitä. lisäks ootan ain et joku hörähtää heti perään jotakin tämän tapaista kuin 'heh, petra petraa' mikä on tiätty paitsi typerä olettamus myös kanssakuulijoiden tilannetajun aliarviointa MUTTA cant help it.
    -maljuri

    VastaaPoista

Tuli mieleen mitä tahansa, let it out