KIIREESTÄ

Kiire herätä, kiire pukea, kiire keittää aamupuuro.

Kiire ehtiä aamulenkille. Kiire pakata laukku. 

Kiire luennolle, kiire luennolta. Kiire lounaalla. 

Kiire kotiin, kiire kotoa. 

Kiire salille, kiire treenissä. Kiri siellä vielä lisää.
Kiire päästä kuntoon. 
Ketä varten?

Kiire ehtiä töihin, kauhea kiire töissä, kiire töistä.
Kiire laittaa ruokaa, jotain nopeaa.

Kiire viettää laatuaikaa rakkaan kanssa. Kiire tekee siitä laadutonta aikaa. 

Kiire sanoa hyvää yötä ennen kuin nukahtaa, koska on kiire nukahtaa. 

Kiire nähdä ystäviä. Niin kiire ettei ehdi nähdä ystäviä. 

Kiire ennen lomaa. Kiire lomalla. 

Kiire kaikkialla, kaiken aikaa.

Minne helvettiin meillä on oikein kiire? 

Sinnekö?

Runo on mukailtu alkuperäisestä, en vain kuollaksenikaan muista, kenen kirjoittama se on ja millainen alkuperäinen versio on. 

Tämä on mun mielestä hieno noidankehäpäätelmä kysymykselle, että miksi ihmisellä on aina kiire. Että on se aika päätöntä lopulta. Aina kiire muka. Miettikääs sitä.

kuva: Veera Silvendoin

Palatessani nyt syksyllä arkeen, yritän keskittyä siihen, että siitä voisi tehdä kiireetöntä, jopa rauhallista ja nautinnollista. Ettei joka ikinen aamu tarvisi vetää puuroa 4 minuutissa ja tehdä meikkipohjaa puolihuolimattomasti vain, koska oli niin hemmettillinen kiire. Ettei tarvisi uhmata omaa turvallisuuttaan pyöräillessä autojen seassa sitä nopeampaa reittiä. Voisi mennää salille katsomatta kertaakaan kelloon treenin aikana. Voisi extempore lähteä kahville tapaamaan ystävää. Sellaista elämää joka jollekin saattaa olla itsestäänselvyys. Muistelen viime kevättä ja ystävääni, joka oli jatkuvassa stressissä "koska on niin paljon kaikkee". Ja se kaikkee on aika vähän kun sen laittaa paperille ja hoitaa pois alta. Itse kaadun aina ihan samanlaiseen jatkuvaan stressisekamelskaan. 

Yritän päästä irti käsittämättömästä aikataulutuksesta. Tuleehan siitä hyvä olo, kun saa paljon aikaan, mutta yleensä ne on vaan liuta velvollisuuksia jotka ajattelee itselleen pakkona. Jotenkin sitä aikaa valuu läpi sormien johonkin turhaan. Haluan tehdä arjesta mukavaa, en kuluttavaa. Viime vuosi oli aika hektinen, tajusin sen vasta nyt, kuinka väsynyt olin. Vapaa-aikaa oli aivan liian vähän. Ei piru, ei sen näin pidä mennä: nyt elän elämäni (kuulemma) huolettominta ja parasta aikaa. Sen ois pare myös alkaa tuntua siltä.