22

Täytin vuosia. Mikäköhän siinäkin on, että aina luulee että kaksikymppisen paremmalla puolella sitä aikuistuu, että mielessä tapahtuu jotain mikä poistaa sen lapsellisen onkopakko-valituksen, teinimäisen masistelun ja keskenkasvuiset vitsit. Mutta ehei, mukana kulkee, vaikka ulkoisesti alan pikkuhiljaa alan muistuttamaan mummiani. Mummiani aikuisella iällä tosin, mutta silti. Tiedättekö sellaista aikuisen näköistä ihmistä, jolla on silmäkulmissa ryppyjä ja joka kulkee päivästä toiseen kyyninen ja turhan realistinen ajattelu edellä. Sellainen jota huolettaa tehoaako sappisaippua öljytahraan ja joka kuluttaa järkevästi. 

Minulle synttäripäivä on aina ollut tärkeä, vaikka olenkin jo numeerisesti aikuinen, niin saan odottaa aamuherätystä, synttärilaulua ja herkkuja. Okei, lahjoja en enää odota, ja jos sellaisia saan niin osaan olla niistä todella kiitollinen. Mulle synttäripäivä on aina ollut päivä, jolloin saan tehdä just sitä mitä huvittaa. 

No mikä huvitti 22-vuotiaana? Aamulla klo 8 aamupalalle tuli siskoni ja äitini. Sitten kävin koiran kanssa rauhalliseslla kävelyllä. Menin luennoille. Juotiin iltapäiväkahvit. Illalla tein ison kattilallisen risottoa ja syötiin poikaystäväni kanssa. Menin ajoissa nukkumaan.

Niin. Alan ehkä sittenkin olla aikunen isolla A:lla. Ähäkutti.

Einolla oli tänä vuonna oikein veikeä juhlahattu.