KESKIKESÄN KALAASIT

Jatketaanpa siitä mihin viimeksi jäätiin. Eli. Oli pääsykoe, töitä ja juhannuksena alkoi mun 9 päivän kesäloma. 

On ainoastaan yksi oikea paikka keskikesän juhlintaan ja se on meren läheisyys. Parasta saaressa, mutta korvikkeena jokin mannerkin käy. Siispä, suunta ekana lomapäivänä Hankoon. Matkakumppaneina Soffe, Don Juan ja patja.

Don Juan otti heti yleisönsä poseeraamalla kaiteella hattu ja kukkapanta päässä.

Perjantai-iltana saunottiin, heitettiin talviturkit, grillailtiin, pukeudutiin maximekkoihin ja pelattiin Aliasta. Tämmonen aktiviteettikombo löytyy sanakirjasta kohdasta rentoutuminen. 

Ja vaikka inhoan olla massaa ja kirjoittaa säästä, niin raapustan silti sen, että toppatakki ei ollut yhtään liikaa. Keskikesällä.

Don Juan ottaa yleisönsä, kohtaus kaksi.

Hanko on sellainen paikka, että sinne ei tulisi mentyä, ellei siskoni asuisi siellä. Se on eteläinen piste, joka kesäisin kukoistaa ja talvella itkee takapajuisuuttaan. Kymmeniä kilometrejä hiekkarantaa ja välimerelliset fibat, jotka romuttaa ainoastaan havupuusto ja vihlova merituuli. Siskoni asunto villa on kyllä sellainen paikka, että tuntuu kuin menisi hotelliin ja kotiin yhtäaikaa. Siellä jos missä ruumis ja mieli lepää. Tai ruumis diggaa enemmänkin siitä deluxe-leveästä ja selälle täydellisestä sängystä mitä heiltä löytyy. 

Minulla oli aikaa jopa selfielle. En harrasta oman naamani kuvausta edustavuusmielessä juuri ollenkaan. Näytän 15-vuotiaalta kukkapantoineni. (Joita oli muuten koko seurueemme piti koko viikonlopun ja ihmiset kyselivät että mitästämätämmöinenon?)

Lauantaina juostiin lenkki rantaviivaa pitkin, tehtiin ruokaa, nukuttiin päiväunet (7 ihmistä siinä deluxe-sängyssä) ja illalla mentiin kuuntelemaan virallinen kesähitti Hangon Casinolle. Kasmir hitteineen veti elämäni lyhyimmän keikan, sisältäen Hankoon-hitin x 2, toisen oman biisin ja pari coveria. Ja sitten kiitos ootte paras yleisö ja moi. Iltaa jatkoi dj joka oli vetästy suoraan jostain Joroisten yöpubista (Petri Nygård ja Elastinen soittolistan pääosassa). 

Yllä vielä kesäinen asukokonaisuus, isäni vanha toppatakki ja pitsihame. 

Japanilainen turisti vesitornissa

Sunnuntaina rauhallisen brunssin jälkeen kaksi aurinkoista päivää päättyi rankkasateeseen. Kuin merkiksi, että nyt on aika lähteä. Juhlat ovat ohi. Vaikka autossa kotimatkalla tunnelma oli synkkä, mieli oli silti kirkas ja innokas: seuraavana aamuna koitti lähtö Italiaan.