Joskus tuntuu, että miehenä olisi helpompaa. Päättää. Tehdä. Toimia. Klassinen putkiaivo-ajattelu olisi jokskus tervetullutta omaan, yli-analysoivaan ja jossittelevaan aivotoimintaani. Niin kuin esimerkiksi nyt. Erään kökön uutisen vuoksi koko lähitulevaisuuden pläänit meni mönkään. Päivää ennen olin palannut niiden klassisten kysymysten äärelle, että mitä minä oikeasti haluan, mitä osaan ja kuka enää olen. Lähtötilanne oli siis: sekava muija joka räpistelee jotain suunnitelmaa kasaan. Boom se kaikki inpisroiva odotus tulevasta hävisi, tai siltä ainakin tuntui, hetkeksi.
Mies meninsi, päättäisi että jaha, tuonne menen, menisi vaikkei edes tietäisi onko se juuri minua. Kyllä sen sitten huomaisi. Lukisi pääsykokeisiin sen enempää vatvomatta, tekisi työn, pääsisi sisään kouluun. Yksinkertaista. Niin se onkin, mutta miksei musta tunnu siltä. Olen teräsvillalla yrittänyt saada päästäni pois pinttymää, että opiskelupaikka määrää tulevaisuuden ja entä jos en haluakaan sitä? Voisin joksus keskittyä suoritukseen määränpään sijaan. Niin mies tekisi. Anteeksi kamalan stereotyyppinen yleistys.
Mies meninsi, päättäisi että jaha, tuonne menen, menisi vaikkei edes tietäisi onko se juuri minua. Kyllä sen sitten huomaisi. Lukisi pääsykokeisiin sen enempää vatvomatta, tekisi työn, pääsisi sisään kouluun. Yksinkertaista. Niin se onkin, mutta miksei musta tunnu siltä. Olen teräsvillalla yrittänyt saada päästäni pois pinttymää, että opiskelupaikka määrää tulevaisuuden ja entä jos en haluakaan sitä? Voisin joksus keskittyä suoritukseen määränpään sijaan. Niin mies tekisi. Anteeksi kamalan stereotyyppinen yleistys.
Ehkei ongelma ole sukupuolessa vaan minussa. Soudan ja huopaan ja sitten pääsen rantaan ja vatvon, pohdin ja mietin analysoivan painavalla sävyllä tuhansia mahdollisuuksia ja sitten kun tulee päätös, pyörrän kaiken. Tee päätös, sitten toteuta se. Kaava on minulle liian yksinkertainen.
Tulevaisuus on yksi hiton rubiikinkuutio - en ikinä saa sitä ratkaistua.
xoxo, Iira, joka on kovaa vauhtia tekemässä blogistaan julkista tajuntansa päiväkirjaa
this is for you
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?v=pIgZ7gMze7A&list=AL94UKMTqg-9Cfv8KV12giAwnMduFdEP0V
Kiitsa veera!
PoistaI feel you! Oma tulevaisuuskin on yhtä avoin kuin... no, joku, ja se stressaa. Itsekin olen toivonut usein olevani mies, koska ajatteleminen olisi huomattavasti yksinkertaisempaa ja toisekseen ei tarvisi kärsiä sellaisista ärsyttävistä asioista kuin menkat ja kaikki muut naisten vaivat. MIKSI meillä naisilla on niin paljon hankalampaa? Toisaalta...jumala loi ensin jotain yksinkertaista (miehen) ja päätti sitten, että on olemassa jotain parempaa, mutkikkaampaa ja salaperäisempää ja tsädään, loi naisen. Että kitti vitusti!
VastaaPoistaPS. saatan olla alkoholin vaikutuksen alainen (miksi luen blogeja...??) joten sori tää epämääräinen ja punaisen langaton (voiko asiaa edes ilmaista noin...?) kommentti :D
Pieni punsi ja blogien lukeminen = toimii. Älä pyytele anteeksi, kommentissa ollaan asian ytimessä. Tuo sun teoria vai pitäskö sanoa faktaketju naisen luomisesta on aivan mieletön. Näinhän se on!! Ei toisaalta kaduta että saa olla se prinsessa (as if se mitenkään näkyy arjessa tai...ever) mutta NOH, ainakin se (yleensä) kauniimpi osapuoli. JA loogisempi. Ja fiksumpi. Se, joka osaa tehdä monta asiaa yhtä aikaa. Se vaan koituu myös meidän turmioksi.
PoistaJa tulevaisuus. Kamala käsite. Avointa on, tietämättömyyttä sitäkin enemmän. Ennemmin tai myöhemmin, kyllä se ratkeaa. Toisaalta, tarviiko sitä tietää? Se tulee, mitä tulee :D