HUOMIOITA

Olen taas varmaan nukahtanut aina kun olen siirtynyt bloggerin "luo teksti" -osioon, tästä "tiuhasta" postaamistahdista päätellen. Olen edistänyt elämääni viime viikon aikana enemmän kuin viime kuukausiin yhteensä, kyllähän se laittaa unettamaan tämän viattoman ihmiskunnan luomuksen paheellisen vätyksen. 

Koska suomalaisia ollaan, aloitetaan pienellä sää-small talkilla. Niin, on maaliskuu, kevät ja siellä on se parikymmentä kylmää. Pitkittyneet talvet on yksi monista syistä jotka saa minut pohtimaan analyyttisen syvällisesti aihetta miksi v*ssa asun Suomessa? 

Meanwhile in Finland: Kupittaan tekonurmi helmikuussa, elohopea 26 astetta miinuksella.

Se säästä, mennään toisenlaisiin aiheisiin. Oletteko koskaan ottaneet itsestänne kuvaa wtf/ääretön hämmästys -ilme naamalla? En minäkään, kunnes löysin tämän kuvan:

Tarkoituksena ei ollut kuuluttaa sitä epäeroottisuutta ja kohinalla katoavaa hyvännäköisyyttä mikä tuosta ilmeestä huokuu, vaan lähinnä syitä, miksi tollainen vääntö kasvoilleni nousee. Hyvinkin usein. Tässä muutama esimerkki.

1. Ystäväni Sohvi Tuksu joka tuli uskoon -lookissaan. Yleensä aivan normaalisti kotioloissa ja ilman minkäänlaista suurempaa syytä (esim. teemajuhlat, naamiaiset ja tai kohonnut promilletaso).

2. Käsittämättömän rumat vaatteet/asusteet. Tässä Aleksi13:n glamouria juhlaan -rekistä kiva iltalaukku seivastetty sopuli hihnan päässä. 

3. Kun nään itsestäni kuvan, josta ei ole tunnistaa itseään. Tai enemmänkin keissit, joissa luuli näyttäneensä hyvältä, mutta totuus kertoo toista. Tässä päänsisäinen kuvitelmani pyöri jossain "so damn hot army girl" -tietämillä: 

Niin, kuvitelma. Mistä tulikin mieleeni, että aikani inttileskenä on ohi, iäksi. Ellei minusta joskus neljääkymmentä käyvänä sinkkuna tule puumaa jonka 18-kesäisellä rakastetulla alkaa palvelus. Tohdin epäillä, ettei tämä käy toteen. Tai niinhän sitä luulee. Muttasiis, woohoo, loppui näiden ankeaakin ankeempien metallirappusten kiipeäminen ylös su-iltaisin mielessä vaan fiilis, että taas on edessä viikko yksin ja puolitietämättömänä missä se toinen on ja mitä tekee. Kenties olisi saanut kuulasta päähän, metsässä, yksin kylmässä. Mielessäni vain riipivä kaipuu ja poskilla rakkauden kyyneleet. (Edeltävä kuvailu sisälsi 80% liiottelua.) 

Siinä me, yritin hakea kuvaan ajan patinaa tuhansien mahdollisuuksien iphoto-muokkausohjelmalla. (Siinä kun on ne yhdeksän eri suodinvaihtoehtoa mistä valita.) Vinjetti ja antiikki-suodin ovat aivan mieletön yhdistelmä. Tuli juuri ne vuoden 1939 kuvat mieleen, joissa pariskunnista on otettu foto ennen miehen lähtöä rintamalle. Taikka sitten ei. Tein yksi aamu brunssin ja päätin, että vaivaa vaativat myöhäiset aamiaiset jääköön vähäksi aikaa. Tuo toinen kun oli ehtinyt jo syödä ja kiitteli kun minä vasta kuvailin mun helvetin eliittiä esillepanoa. 

En myöskään halua olla se valittava tyttöystävä, mutta miksi leipää pitää pitää pöydällä kun vieressä on lautanen? First world problems, tiedän. 

Rakste on kerjukalla. ( = Eino kerjää ruokaa. Mulla on oma sanasto koiramme kanssa keskustellessani.) Loppun vielä uusi tulokas albumiin Anselmin kuvagalleria. Tässä puhutteli etenkin valotuksen ja kuvatarkkuuden taidokas käyttö. Keskiössä kolme bilar-karkkia. Nerokasta, luovaa, tajunnanräjäyttävää.

Mielekästä ja nautinnollista viikkoa teille! Fiilistelkää arjen pieniä juttuja, ne on suoraan verrannollisia positiivisuus-tasoon. Yrittäkää edes!

xoxo, Iira