Jos vitutukseen voi kuolla, niin elän lopun aikoja.
Tänään ja eilen on ollut sellaista kamppailua oman pään sisällä että olen lähinnä vain miettinyt, että missä kulmassa se räjähtää parhaiten. Miten kylmä ilma ja kirkkaan päivänvalon olemattomuus voi vaan latistaa näin elämänilottomaksi? Ihan kamalaa. Tänään kun vedin elämääkin rumempaa ulkoilukostyymiäni päälle, ajattelin, että ei pyhä tannebaum miksi mä oikein asun täällä. Edes pinkit lastenosastolta hankitut thinsulategoretex-hanskat ei lämmitä. Sama laulu joka fucking talvi. vittumitäpaskaa, miksimiksimiksi, muutan pois. En ole kuitenkaan muuttanut, vaikkei mikään olisi vastassa. Paitsi laiskuus ja parisuhde.
Biisonin perseestä kurkkaava, katse voi tappaa -ilmeellä varustettu ihminen. Eli minä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out