Onnea Suomi. Finlandia-hymni on yksi harvoja teoksia, jotka vavisuttaa koko vartaloa. Se on kyllä mieletön. Edellisistä lauseista löytyy 0% sarkasmia.
Kerrompa itsenäisyyspäivän kunniaksi tositarinan suomalaisista ja ruotsalaisista. Seuraava on tapahtunutta Lidlissä eräänä arki-iltana.
Suomenruotsalainen tapaa ystävänsä croissant-hyllyllä:
-Nämen HEJ! Hur mår du? Oj vad kul att träffas. Beigevillakangastakkinen Ann-Marie kiikaa ilon pirskahduksin.
-Men jätte kiva att se! Vi måste ta fika pian. Vaihdetaan lämmin halaus.
Suomalainen tapaa ystävänsä olutosastolla
-Janne PERKELE! Vitun kiva nähä! Säki täällä. Tässä on mun uus nainen, Marjo. Kainalossa heiluu mustahiuksinen röökimuija Only-farkut jalassa ja Fiorella-laukku olalla.
-Risto saatana! ihan hyvin, ehdonalanen päällä, mut oikeen hyvin, kämppä ei oo lähteny alta.
-Noni, se on hienoa. Törmäillään. Mennään vaikka bisselle. Risto lyö Jannea toverillisesti selkään.
Tällaiset ovat suomalaisuuden ja ruotsalaisen chattaus-kulttuurin ääripäät. Olen suomalainen, kaunista. Tähän loppuun voisin vielä kiittää Suomen valtioita, joka luottaa vielä tänäkin päivänä puolustusasioissa yleiseen asevelvollisuuteen. Tämän ansiosta poikaystäväni sekä muut inttipojat vartioivat tällä hetkellä patsaita. Kyllä, patsaita. Se on mielettömän tärkeää maamme turvallisuuden kannalta.
Tässä vielä ruma kuva.
Tässä vielä ruma kuva.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out