KÄRLEK I TÅGET

Istun junassa ja testaan VR:n nettiä, joka jatkaa toimivuutensa kanssa samaa linjaa yhtiön muiden palvelujen kanssa. VR:n lempinimet Venaile Rauhassa ja Vittuunnu Reilusti toimii oikeen hyvin myös, mitä tulee tän wi-fin nopeuteen. Joten pitkän kuvapostauksen sijaan mennään vähän kompaktimmalla setillä.

Mutta niin, reissussa, taas. Suuntana länsirannikko jälleen kerran. Aloin tossa just laskemaan kuinka monta kertaa oon pakannu tänä kesänä - ei riitä kahden käden sormet. Mun vaatteet on ollut tasan kerran kaapissa asti, muuten ne on kassissa tai lattialla sen vieressä. En ole ollut yhdessä paikassa viikkoa pidempään. Mutta minkäs sille voi kun ei oikein tiedä missä on koti - siellä missä ystävät, sänky vai sydän? Hengellistä pohdintaa vaunusta numero 3, paikasta 13.

Tavaraa pitää olla, sillä koskaan ei tiedä kuinka kauan viipyy. t.mukana 6 kengät

Mun edessä istuu Lola Odusoga eiku Wallinkoskihan se taitaa olla nykyään. No anyhow, Teuvo Lomanin juontajapari ohjelmassa Suomen kaamein kämppä. Kyseisestä ohjelmasta voisin vuodattaa muutaman katkeran sanasen, mutta pyhitetään niille oma postaus sitten kun aika on täysi. Pointti oli että mun päätä särkee ja aivastelen. Se on Wallinkosken hajuveden syytä jota onkin sitten heitetty astetta reippaamalla kädellä. Tuoksu on joku järkyttävä kesäniitty goes vitaali axe goes sitruspuu.

Viistosti edessä istuu makoilee nuoripari jotka jakavat lempeään ehkä asteen verran liikaa. Se on ihana juttu että teillä on toistenne suut mutta ton kaulan nuolemisen voisi jättää ehkä sinne kotopuoleen. Tuntuu että ne oikein kettuilee mulle, currently alonen yksinäisyyttä pönkitetään. T. katkera vanhapiika

Fuck it. Leijailee sydämiä käytävän tälläkin puolen. Syypää mun hymyyn on käytävän toisella puolella istuva mies. Ruotsalainen mies. Sellainen, jonka kuva löytyy sanakirjasta kohdasta täydellinen ihminen/vartalo/käytös. Oon saattanut harjoittaa pientä stalkkausta sinne suuntaan, sanotaanko että tasasin väliajoin (n. 3 krt/min) kriippaan sinne. Kun se huomas että täälta leijailee sydämen mallisia saippuakuplia, avasi hän ylvään suunsa ja kysyi (täydellisellä riikinruotsilla, tukholmalainen aksentti):
Hej, ursäkta, kan du vara snallä och kolla för mig när avgår bussen till Pargas. 
Pienen häikkä-naaman ja vaaleanpunaisen efektin saattelemana huokaisin: Ja, det kan jag göra.

Kuinka säälittävältä/creepyltä/stalkkerilta ihminen voi näyttää?? (vastaus yllä)