Mission completed:
Ehkä vielä mun epätoivoisia avunhuutoja Kehrässä enemmän meitä nauratti tämä elämäänsä ultimaattisen kyllästynyt maisemajunan kuski. Emmä tiä, kyllä muakin saattaisi alkaa nyppimään jos ajaisin 23 kilometrin tuntivauhdilla kulkevaa kersajunaa ympäri Linnanmäen tiluksia kahdeksan tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa, toukokuusta syyskuuhun. Paskalla palkalla.
Matkalla raflaan
Löysin sieltä hyvän ruudun forever alone -strippiin. Katoin kaukaa että ei ssaakeli, siellä on taas joku meilläonkaikkihyvin -pariskunta ihastelemassa merimaisemaa. Menin lähemmäs ja BUJA, ei ollutkaan. Se oli mies, joka halasi kameraansa ja istui penkillä todennäköisesti kuvitellen jonkun kainaloonsa. Mun teki mieli mennä vetämään sen kanssa high fivet.
Ja päädyttiin Vapiaanoon, minne muuallekkaan. Aku tietää italialaisesta ruoasta kaiken. Hän kun oleilee nykyään siellä.
Kyllä, olen pyrkinyt vähentämään. Pyrkinyt.
Ps. tsekkaa alla on liuta uusia postauksia.






Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out