EM-futiksen finaaliottelun loppuvihellyksen jälkeiset minuutit olivat hauskoja. Tai itseasiassa kaikessa huomioinhakuisuudessaan jopa surkuhupaisia. Pelin päätyttyä 4-0 lukemiin ja Espanjan voittoon, mitä tekee pelaajat? Heille heitetään kentän laidalta kersat syliin joiden kanssa he söpöilevät ja näyttelevät hyvää perheen isää yhtä hyvin kuin filmaavat joukkuelleensa vaparin kentällä. Ja kaikki euroopaan silmäätekevät kärkimediat seuraavat into kalsareissa kuinka Fernando paijaa pienokaisiaan. En tiedä onko tässä kyseessä vain julkisuuskuvan epätivoinen nostatus vai vilpitön rakkaus jälkikasvua kohtaan. Niin vilpitön, että EM-voiton jälkeen ensimmäisen haluaa halata lapsiaan ja kiittää heitä muun joukkueen sijaan.
Oli miten oli, ei toimisi Suomessa tällainen. Tai lätkässä. Mitä teki leijonat MM-mestaruuden vahvistuttua? Sylkäs kentälle, pyyhki hiet hihaan, kiitti Ruotsin paskaa puolustusta ja lähti juomaan kannusta shamppanjaa kypärästä kossua.
Tässäpä onkin ehkä se futiksen ja lätkän syvin ero.
Kisakatsomomme virallisena kommentaattorina toimi Juan, joka tietää Espanjan jalkapallohistoriasta kaiken. Juan toi esiin kattavasti futiksen maailman jokaisen osa-alueen, mm. googlaamalla erätauolla "single football players" ja "Balotelli naked". Kisakatsomon safka-tarjoilu uhmasi eurooppalaista ruokakulttuuria, vedimme sushia.
Mut ei mittää, onnittelut Espanjalle, toivottavasti voitto tuo iloa syvään talouskuiluun. Ja Torresille terkut: paksut blondit raidat ei ole ollut in vuoden 2002 jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out