WHERE TO START

Mulla on rästissä varmaan kuukauden postaukset. No, alotetaan tärkeimmästä: sain uuden koneen, joka mahdollistaa tän touhun. Kiitän tuhannesti ja miljoonasti Apple-korjaamon Esaa joka sai mun kaikki vanhat tiedostot talteen taustakuvaa ja kirjanmerkkipalkkia myöden. Sydän hänelle.

Tiistaina kun luulin, että nyt voin hieman höllätä ja ottaa rennosti, niin hitot. Heti alko työt ja olen vetänyt sellasia kellonympäri-päiviä ja nukkunut 4-tuntisia öitä. Ei siinä muuten mitään, mutta promoottorin työssä pitää olla skarppina ja ylireipas koko fucking ajan. Voin kertoa, että ei se mitään helppoa ja rentoa työtä ole, ei todellakaan. Olen myös hieman hoomoilasena koko ajan, millon meen väärään ratikkaan ja millon ajan väärästä liittymästä, millon taas vr teilaa homman. Pahin oli ehkä kun tulin perjantaina klo 3.30 töistä ja löysin itseni lentokentältä firman pakun kanssa. Hakkasin päätä rattiin ja rukoilin jumalaa, lotto-tyttöä ja joulupukkia että löytäisin kotiin. Tällä viikolla olen ollut väsyneempi kuin koskaan, luulisin. Seuraava kertoo fiilikset:
Herään vittumitäpaskaa -ilme naamalla, joka on varustettuna kunnioitettavan tummilla silmänalusilla. Ei auta.

Promoottorin kun pitää olla edustava. Suoritan siis megalomaanisen kuosiutumisen törkeällä kiireellä.

Eilen olin töissä Ikeassa promoamassa Family-korttia. Kyseinen mesta sunnuntaisin on forever alonen maanpäällinen helvetti. Tavaratalo on piukassa "meillä on kaikki hyvin" -pariskuntia, pieniä söpöjä perheitä ja vastarakastuneita nelikymppisiä uusperheineen. Kyllä repii katsoa sivusta kun Mari ja Teemu mallaavat turvaportteja ja isä vähän lepertelee vaimonsa pyöreälle masulle. Tai kun Anna ja Janne tulevat käsi kädessä hymyt perseessä suunnitellen ensimmäisen yhteisen kotinsa (kaksio tilavalla kylppärillä) värimaailmaa. Älä mene Ikeaan yksin, ellet halua ruokkia epätoivoasi.

Viikkoni on siis ollut aika hektinen. Muutto, pääsykoe, töitä neljässä eri työnkuvassa jotka olen kaikki opetellut ja sisäistänytkin samaisen viikon aikana.

Uuden elämäni ensimmäinen päivä

Olen asunut muuttokuorman keskellä, josta ei löydä mitään.

Ja tää kuva ehkä tiivistää mun meiningin: työvaatteiden vaihtoa jossain festarialueen vessassa. Päivän ateriana autossa lämmennyt mehukeitto.

Eilis illan vietin lempiserkkuni Sonjan kanssa hänen täydellisessä kämpässään.

Tämä postaus on yhtä sekava kuin allekirjoittaneen elämä tällä hetkellä. Seuraavat tulee kronologisessa järjestyksessä. Mutta mitä haluan vielä sanoa, on, että Helsinki on ihana, ja kaiken kiireen, shaiban ja väsymyksen keskellä olen kuitenkin onnellinen. Todella onnellinen.