LOPPUVIIKKO

Vietän liian monta varhaisyötä skypessä ystäväni Sohvin kanssa. Eroahdistuksesta kertoo ehkä se, että hän soittaa mulle biisejään skypessä. Sitä se on kun kaksi yksinäistä kommunikoi.

Sitä on kävellyt niin silmät ummessa aina treenaamaan, että vasta nyt huomasin Ateneumin uuden ulkoasun. Saan suuria fiboja näistä rakennuksista kun oon kattonu pari vuotta tilitoimiston 60-lukulaista tiiliseinää.

Mulla ei ole vielä cappucino-keitintä joten oon tässä nyt pari viikkoa ostanu latet kahvilasta. Kerran olin jo menossa ostamaan stockalta, mutta kas, päädyin kenkäosastolle ja jäin sille tielle.

Eino tuli harjottelemaan tulevaa urbaanielämää tänne. Sanotaanko, että kyllä siitä vielä sivistynyt eläin saadaan. Ratikassa matkustaminen oli aika kylläkin mielenkiintoista, koira parkkeeras ittensä keskelle, niin että se tukki kaikkien kulkureitin. Lasista juominen ulkokahvilassa meni moitteettomasti.

Mitä normaalit ihmiset tekevät vapaapäivinään? Lepäävät, shoppaavat, treenaavaat, siivoavat. Mitä tekee Iira? Menee katsomaan eduskuntaan täysistuntoa.

Tä on paha, kun sali on aleksilla, niin sitä treenien jälkeen saatta ihan vain nopeasti kipaista esim. Zarassa kurkkaamassa uutuudet. Ja h&m:ssä. Ja stockalla. Ja tämän uupuneena, poissa täysistä sielun ja ruumiin voimista suoritetun toimenpiteen jälkeen kävellä nöyränä kotiin parisataa euroa köyhempänä. Henkkamaukassa meinasin vetästä palautusjuomat väärään kurkkuun kun näin ale-osastolla jonkin leather goes trikoo goes sinappikakka -jäätävyyden. Mikäs siinä, paitsi että se oli Marni for h&m  -mallistoa. Kuka designereista tuli darrassa töihin ja pisti nämä materiaalit & värit yhteen inspiroituneena edellis öisestä wc-hetkestään?

Siskoni Veera ja epävirallinen veljeni Justus. Toi on Veeran kesämenopeli, jolla se hurauttaa kätevästi mukulakivikatuja pitkin toimistolle Eiraan. Sai motonetistä halvalla ja mä rassasin sen valtatiekelposeksi. Kulkee alamäessä 62,5km/h.

Musta on tullut virallisesti aikuinen, sillä

1. juon kahvia. 

2. luen hesaria.

3. lahjoitan hyväntekeväisyyteen joka kuukausi

Mitä helvettiä mulle on tapahtunut?

Ja saanen esitellä jokapäiväisen surunaiheeni: lähi-pubimme Soidinkulman tolppaan parkkeeratut koirat,   joilla on punaiset silmät, kuin olisivat kännissä. No, sanonta "koira muistuttaa omistajaansa" pitää tässäkin tapauksessa paikkansa. Karvakasat on tässä aamulla 10.30 kun lähden töihin ja illalla 22.30 kun tulen kotiin. Voi parat.

                 

Juhannusaatto meni töissä villitessä Himos-festarien hyvin nesteytettyä juhlakansaa ja tatskatessa junttijarnojen hyvin treenattuja perseitä. Kaikki meni ihan hyvin Keravalle asti, kunnes meidän promopaku, hyvin kätevä ja taloudellinen Klein-bussi otti ja syttyi palamaan. Kyllä oli aikamoinen pelko aanuksessa kun hyppäs pois savuavasta autosta. Tämä työ ei ainakaan koskaan käy tylsäksi.

(c) Anna, http://annajasepsu.blogspot.fi/

Töitten jälkeen päästiin meijän yöpaikkaan Kukkaismäkeen. Aikalailla täydellinen juhannusmesta Päijänteen kyljessä.

(c) Anna, http://annajasepsu.blogspot.fi/

Rauhoittavat maalaismaisemat teki eetvarttia. Aattoyö meni nauraessa, kiitos mahtavien työkaverieni. Kaiken kliimaksi oli ehkä, kun yhtäkkiä pitkin nurtsia polkee mies, joka valittaa että täältä on kuulunut mätkettä. Eeiii, ei, me olemme vain istuneet tässä ja jutelleet ( =hakattu heimo-rumpua, tanssittu, kiljuttu ja käyty häiritsemässä saunassa panevaa pariskuntaa pienen hihtyksen kera).

Elämää pakussa.

En kyllä lähtisi juhlimaan jussia Himokselle vapaaehtoisesti. Festi on ehkä ryyppykokousten nr. 1, Lokalahden Karjurock potenssiin 18. Festikansaa oli tullut ympäri Suomea Sodankylää, Kanta-Hämettä ja itärajaa myöden. Ja se näkyi. Helmiä oli mm:

-jätkä alasti, somisteena ainoastaan dickkinsä ympärillä jesaria. Karvasesta perseestä parilla finnillä varustettuna plussaa.

-nelikymppinen mies valtavassa karvaviitassa

-rillipäinen Eero-Petteri junttifarkuissaan, skeittareissa ja "seksi on kivaa jos sitä joskus olisi"-paidassaan

-naiskaksikko pokemon- ja supermies-haalareissaan.

-aineissa oleva dancemaster Tampereelta, joka veti meijän stagella ihan törkeät setit ilmakitaraa ja discoa.

Sekaan mahtui lisäksi tuhansia ja taas tuhansia halvan siiderin hajuisia legginssit puolisääressä, crocksit & farkkuhame -tyttöjä.

Kotona olin eilen yöllä. Kirosin itseni, liikenneinsinöörit ja kaikki maailman juhlapyhät kun löysin itteni taas jostain ihan muualta ajettuani väärästä liittymästä. Oikeasti huusin yksin autossa mun hävyttömän karua kohtaloa. Juhannus, yksin firman pakulla jossain ties missä, vettä sataa esterin perseestä eikä mitään hajua missä olen. No, sitten pääsin kotiin ja etin vielä kotiovea 10 minuuttia.  Miksi tän pitää olla tällanen hiton kloonitalolähiö?

Näin. Nyt kello on viisi iltapäivällä ja olen vielä pyjamassa. En muista, millon mulla on viimeksi ollu tällanen päivä. Ihanaa.