HITON SOKOT SOKKOTREFFIT

Mun kronologinen postausjärjestys ei ihan toiminut bloggerin epäsuotuisan yhteistyön vuoksi, joten jatketaan säännöllisen epäsäännöllisellä linjalla.

Nytin sokkotreffit. Joita ei koskaan ollut.

Alotetaan alusta. Joskus toukokuun alussa bongasin Nyt-liitteestä jutun, missä haettiin osallistujia Nytin sokkotreffeille. He lupasivat etsiä mahdollisimman sopivat parit ja lähettää ne deiteille. Täytin sitten hakemuksen "kaikkea pitää kokeilla" -mentaliteetilla ja puoliläpällä. Hakemukseen tarinoin epätoivoani ja elämäntarinaani. Sain pari viikkoa sitten viestin, että mut on valittu treffeille. 20 valittiin seittemästä sadasta. Ja hakemukseen piti liittää kuvakin, en tiä missä niillä toimituksessa meni vikaan ku mut valitsivat. Olin otettu kunniasta.

Treffiasun valitsin "sinkku kanatilan emäntä" -teemalla. 

No, sitten olikin yhtäkkiä treffipäivä. Meinasin oikeastaan unohtaa ne, sen verran kovan luokan zombie-tila oli päällänsä rankan viikon ansiosta, että olisin voinut jäädä vain nukkumaan kotiin. Sääkin kun muistutti enemmän Kenian sadekautta monsuuneineen kuin kesäisen viettelevää treffi-keliä. Takaraivossani oli kuitenkin olematon toivonpipana siitä, että kohtaamispaikalla mua odottaa joku prinssi Harryn, Bruno Marsin ja Adam Brodyn risteytys. Oikea catch. The One. Joten lähin puskemaan päin tuulta.

                     

toistaiseksi vielä toiveikkaana

Saavuin kohtaamispaikalle ja jo ratikan ikkunasta näin että nyt on mennyt pieleen ja pahasti. Siellä seisoi kyhjötti hamppuhiuksinen, luikku, rillipäinen poika.

Kävelin ohi.

Menin kriippaamaan tilannetta viereisen kahvilan tuulikaappiin. Tsekkasin kengät: kuluneet valkoset tennarit. Ouch. Mietin, että mitä mä teen. Mennä vaiko eikö. Tyyppi seisoo tuolla kaatosateessa. Sitten se alko vetää hermosauhuja. Ja se sinetöi mun päätöksen. Ei, en muuten mene. Olenhan allerginen tupakansavulle. 


Hate to be bitchy, mutta nyt dumppasin ihmisen ulkonäön perusteella. Tämä oli oikea match make in hell. Okei, hän olisi varmasti ollut ihan huippu tyyppi, mutta siinä mielentilassa ainut asia mitä ajattelin, oli lämmin suihku ja uni. En olisi todellakaan jaksanut mennä esittämään kiinnostunutta kahvikupin ääreen. Kuinka itsekäs olen? Todella.

No, onpahan ainakin kokeiltu. Tästä vuosikymmenen vittumaisimmasta treffi-feilistä voit lukea todennäköisesti heinäkuun ekasta Nyt-liitteestä.


Ulkonäkökeisari kuittaa