JOSKUS AINUT VAIHTOEHTO ON VAIN LÄHTEÄ POIS

En tainnut vielä käydä syväluotaavasti läpi suhteellisen pikaisen maisemanvaihdokseni syitä. Toukokuun puolessa välissä sain tietää, että saattaisin saada Helsingistä töitä. Kämppäkin olisi mahdollinen. No, sitten sain työn, päätin muuttaa ja otin lopputilin toisesta työpaikasta. Se oli yksi kamalimpia kokemuksia kertoa esimiehelleni, että hiphei en tulekaan tänne kesäksi töihin. Mutta kaikki mikä ei tapa, sattuu ihan vitusti. (Viisaus by ystäväni Patu.)

Koko kevät oli ollut minulle aika vaikeaa aikaa, aloin olemaan todella valmis asuinpaikkaani pienine piireineen ja sisäänpäinkääntyneine ihmisineen. Ystäväpiirinikin oli todella etäinen, koska he olivat töissä, itse luin ja viruin kotona. Aikaa näkemiseen ei oikein enää löytynyt. En ole ikinä ollut niin yksin kuin viime kuukaudet. Jukka pojan Älä tyri nyt toimi themenäni ja tsemppinä.

Kyyyllä siinä alkaa itse kutakin vituttaa, kun lähin kontakti on kansantaloustieteen kirja. Koko ajan takaraivossa leijaili toive siitä, että täältä pääsen kyllä pois, kunhan vielä jaksan hetken. En meinannut jaksaa. Sitten aurinko alkoikin paistaa pääni sisällä kun varmistui, että lähtö olisikin jo kolmen viikon päästä kolmen kuukauden sijaan. Katkeruus kaikkea vanhaa kohtaan ja uuden elämän aloituksen houkutus sai mut nousemaan Helsingin junaan. Ja nyt olen tässä. Asioilla on tapana järkestyä, vanha kansanviisaus pitää itsepintaisesti paikkansa.

Halusin kuitenkin ottaa kaiken irti vikoista päivistäni sivistyksen nurjalla puolella. Ainoastaan Ugissa on todella ookoo mennä "Uudenkaupungin lukio" -kollareissa ihmisten ilmoille. Ja minähän menin.

Tytöt järkkäs mulle yllätys 'äääääää' läksiäiset. And I was wearing those pants.

Mentiin terdelle ja tässä todistan perintestä ugi-karjua. Kiva Hot Rods -teeppis, liian matalat housut ja vihreet kalsarit. Tyyliin kuuluu, että kalsarit ja HK:n sinisen maistuminen saa näkyä ja kunnolla. Jansku meni transsiin tästä näystä.

cava & marshmallows

viiminen ilta @ laituri

Kaupunkiamme jakava lahti, turistikuvien kestoaihe ja ihanan raikas vesialue: Paskalahti. Kyllä, se on kaupunginlahtemme epävirallisen virallinen nimi. Voitte vaan kuvitella kuinka hemaiseva kaupunki Uusikaupunki on.

Iskä herkisteli fb:ssä

Ja tosiaan. Paitsi, että muutin pois ugista, muutin myös pois kotoa, omilleni. Senkin oikeastaan tajusin vasta kun huomasin, etten ole syönyt 4 päivään kunnon ruokaa ja huomaan maidon homehtuneen kattilaan.

Muutto oli ihan chilli. Mitä nyt auton varashläyttimet soi melkein non-stoppina koko ykköstien pätkän.

Onneksi suku on aina paikalla auttamassa.

Tämä hetki kuitenkin ehkä teki tästä realistista: uuden avaimen pujottaminen nippuun. Oman kodin avaimen. Uusi mottoni onkin varastettu ystävälätäni Sohvilta: "Joskus ainut vaihtoehto on vain lähteä pois." Täydellisen totta. Joskus onni löytyy vasta kun sitä lähtee hakemaan. 

Tässä vielä uusi naapurimme Saila, joka on tilitoimistossa töissä ja tuli neuvomaan pientalouden kirjanpidossa. Hän on aika tiukka täti, mutta osaa talousasiat. Eiku oho, sehän onki mun siskoni Veera.

p.s. Tämä on sadas postaus! Whattaaa? Kuinka olen ikinä jaksanut suoltaa niin paljon sitä itseään? :)
pps. uusi kamera on hankintalistalla, kestäkää vielä hetki tätä äärettömän noloa ja tasotonta kännykkäkamera-bloggaustani.