Onko kellään koskaan sellasta oloa, että elämä on ihan jees, mutta olet vain valmis omasi kanssa? Olet kyllästynyt odotuksiin ja tavoitteisiin, joita koko maailma ja muut ihmiset sinulle asettaa. Ja olet kuitenkin liian heikko laistaaksesti niistä tai peräti heittämään ne sitan roska-auton mukana kaatopaikalle.
Kaikki on ihan hyvin, mutta tarkemmin ajateltuasi, et olisi nyt siinä, jos saisit aivan itse päättää. Silti et päästä irti tai luovuta, sillä näin vain pitää tehdä. Saanko nostaa kyseenalaistavat kulmakarvani ja kysäistä, että miksi pitäisi? Niin, sitäpä minäkin. Silti syyllistyn tähän itse. Muiden miellyttämiseen ja varmistamiseen, että muilla on kaikki hyvin. En tiedä, teenkö nyt juuri sitä, mitä minä haluan, vai sitä mitä, ajattelisin muiden haluavan minun tekevän. Korvani ovat aina kuulolla, jos jotain tarvii purkaa, sormeni ovat naputtamassa kaikkionlopultahyvin-viestejä ja käteni ovat halaamassa itkevää. Joskus vain tajuaa, ettei enää jaksa olla se paalu johon voi nojata.
Siinä rakentuu kummasti kuori, kun pitää omat asiat ominaan ja kasaa siihen vielä muiden ongelmat päälle. Mitäs olen sellainen, etten kestä jos joku ei voi hyvin, vaan yritän tehdä voitavani asian muuttaakseni, oman hyvinvointini kustannuksella.
 |
| kuva: Juho Schellhammer |
No, se avautumisesta, punanen lanka katkes heti otsikon jälkeen, joten älkää edes yrittäkö ymmärtää :D Täällä vaan yksi elämäänsä kyllästynyt ihminen näpyttää suihkulakki päässä. Kyllä.
Meen tästä saunaan. Naapurin Maire saa muuten sydänkohtauksen jos hän sattuu törmäämään tähän ilmestykseen (minuun) rapussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out