Ja mitä muuta? Väännettiin yo-kutsuja. Joissain luki päällä "Kustu", joissain ei ollut tekstiä, joissain teksti oli väärinpäin, osoitteet olivat vähän sinne päin, joihinkin kuoriin eksyi vahingossa jonkun exän nimi, toisiin lapsen nimen sijaan perheen koiran nimi. Että hyvin me tunnetaan sukumme. Se on kiva kun Liisa-täti saa kutsun missä lukee kauniilla kirjaimilla Kustu, teksti on päin aanusta ja tädin miehen nimenä on Rekku. Tä on taas näitä kuinka feilata yksinkertaisimmatkin asiat -kokemuksia.
Mutta se kommelluksista. Muita ei sitten ole ollutkaan. Paitsi että häpäisin itseni taas lauantai-illan salilla luullessani, että olin yksin. Kuumat sambazumba ja running man -liikkeet on kivoja. Varsinkin kun niitä vetää yksin peilin edessä ja hyvän tovin jälkeen huomaa, että siinähän seisoo puntti-marko erittäin leveä hymynkare huulillaan. Ne on niitä hetkiä kun toivoisi voivansa porautua siitä tatamista läpi jonnekin hyvin kauas siitä tilanteesta. Ja ne on niitä harvoja hetkiä kun olen sanaton. Edes "sulava" ja harvinaisen nopea puntin tempaus telineestä sekä kulmasoutua tässä vain tein -esitys ei pelastanut tilannetta. NO, väliäkös sillä, hullun maine mulla on muutenkin niissä piireissä.
Palaillaan, toivottavasti jaksatte eksyä tänne vielä kesäkuun paremman puolen jälkeen! Silloin päätteen takana on varmasti taas astetta kosahtaneempi ja kokeneempi data-daami. (aivan jäätävä sanayhdistelmä, anteeksi.) Vi hörs!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out