Nyt on just sellanen olo, että ei kiitos enää tietoa päähän. Viiminen on aina vaikein, jotenki homma läsähtää tässä loppumetreillä. Ei jaksa tehdä mitään. Paitsi roikkua veispuukissa ja harrastaa sijaistoimintaa part 2: siivoamista.
Alla on kuvia abivuodelta, ne kertoo aika osuvasti lukion loppumetreistä: paljon puhuttiin ja vähän mitään tehtiin. Avataan homma ystäväni hyvin menneellä matikankokeella:
Kielenhuoltokurssi. Kurssilla oppi lähinnä miten loputtomasti monisteiden reunoja voikaan koristella ja kuinka hieno keksintö kuulakärkikynä onkaan. Jansku myös hioi nimmariaan keskimäärin kakstoista kertaa jokaseen monisteeseen.
Taidan perehtyä johonkin hyvin mielenkiintoiseen aiheeseen. Todennäköisesti esseeotsikkoon "Niin on, että näin on? Vai onko sittenkään?" Ahh kun noita lukioäikän hyviä otsikoita tulee ikävä. Noot.
Tässä yksi niistä mielenkiintoa herättävistä ostikoista:
Rakas yliviivauskynäni on propagandakamaa SAMK:ilta.
Yhteiskuntaopin tunnit, legendaarisia. Muun muassa se kerta, kun opettaja pyysi meitä, kertomaan mihin identifoidumme parhaiten. Noin puolet oli nurkkapatriootteja ja hieman rohkeammat kansainvälisyyteen suuntautuvia, mutta kuka nosti kätensä ja ilmoitti ylpeänä olevansa kosmopoliitti? Sain kiitettävät naurut ja liikanimen cosmis.
Tältä näyttää meijän kämppä atm:
Tässä taasen yksi hulvaton laini yh:n kirjasta. Kertonee lähinnä mun huumorin tason lukuaikoina; nauroin tota otsikkoa yksin. Ääneen.
Ja tää piristää niinä hetkinä kun tuntuu olevansa epäonnistunut yksilö tässä maailmankaikkeudessa. Joillain menee kuitenkin vielä huonommin:
Painun tästä salille lukemaan talousmatikkaa. Kuulostaako toimivalta yhtälöltä? Ei se sitä olekkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out