THANK GOD IT'S OVER

Nyt on sinetti lyöty lukio-opintoihin ja  tänään fiilis koesalista lähtiessä oli aika kevyt. Tästä eteenpäin ei kukaan ole huutelemassa perään tai lyömässä death lineilla tajuntaan. Ei edes opo, rauha hänen olemukselleen. Pieni säälin ja myötätunnon ele tähän väliin ykkösille ja kakkosille: ette tiedä mitä kaikkea kivaa teillä on hänen kanssaan edessä. Lähtien opintoseminaarista. En pysty edes teeskentelemään että tulisn ikinä ikävöimään undulaattia (opon lempinimi, korreloi hänen hiustyylinsä kanssa).

Niin, matikka. Aine jonka suhteen luovutin kolmen kurssin jälkeen ja vaihdoin lyhyeen. Sen jälkeen se onkin ollut vaan rentoa hengailua. No ei ihan mutta melkein. Olen lyhytmatikkalainen ja ylpeä siitä. Tykkään siitä, kun meitä "palikkamatikkalaisia" aina dissataan, nyt se oli menny jo ihan valtakunnalliselle tasolle: yo-kokeessa oli tehtävä, joka ois ihan hyvin voinut olla suoraan Tylypahkan taikaliemitunnilta:

Juu kyllä, tiedän, luen lyhyttä matikkaa, mutta se ei tarkoita, että tehtävänannon pitäisi olla suoraan ala-asteen matikkapiiristä. Ihan oikesti, hämähäkin seitit ja jauhetut lepakon siivet. Mittayksikkönä hyppysellinen. Suolaliuos ja millilitrat olisi hieman liikaa meidän tajunnalle.

Anyway, ohi on ja helpottava vapaus on laskeutunut. Alla kuvia arkitoista.

Ja miten meillä menee? Tässä juhlistan tätä alkanutta elämää saunanraikkaana. Yritin poseerata samalla tavalla kuin äitini: käsi "asiantuntevasti" leualla. Tossa vieressä on kosovolainen syöpäpotilas, Jevgenia, hän asuu meillä pari viikkoa.

Eiku oho, se onkin mun sisko.