INTEGRAATIOKEHITYS

...julkisen sektorin alijäämäisyys, ostovoimaparitetti ja muuta mukavaa on ollut päivän teemana. Se tunne, kun on istunut 6 tuntia samassa asennossa ehkä epämukavimmalla muovituolilla, mitä 70-luvun designtohtorit ovat suunnittelupöydältään tuotantoon ikinä päästäneet, ja nousee ylös, on aika hieno. Myös vesikello keskisormessa on uusi ilmiö. En tiennyt, että sanonta "kirjoitin käteni vesikelloille" pitäisi oikeasti paikkansa. Kyllä se pitää. Kiitos YTL nykyisestä tutkintomuodosta, se laittaa testiin lähinnä kokelaan ranteen kestävyyden ja mielenterveyden.

Ja miten meni koe? Yhteiskuntaopin siis kirjoitin. No, en tiedä, antaa abitreenien keskustelupalstan puhua puolestaan:

"P**ka koe! Oli mielestäni vaikea, sillä esimerkiksi venäjän ja EU:n suhteita ei juurikaan käydä kuin hutasten kirjassa ja koulussa. Lisäksi 10 tehtävä oli hirveän laaja. EN TYKÄNNYT."

"Suoraan sanottuna v**uttaa aina nämä ns. virhemarginaalit näissä kokeissa."

"Ihme koe. Miksi jokeri jostain EU-Venäjä -jutusta, josta ei ole edes kirjassa mitään?"

"En sitte tiiä onko tällä kokeella kirjojen kanssa hirveesti tekemistä? Eipä oo ainakaan kurssikohtasilla asioilla hirveesti yhteneväisyyksiä näihin YO-koe tehtäviin, mielestäni farssin piirteitä ilmassa."

"Mmitä tähänki nyt sitäis vastata. Ota näistä nyt selvää, ihme Eu-propagandaa."

Että tällaista. Tässä on enää 4 koetta ja sitten olis tää tutkinto valmis. Elämääni ei kuulu muuta mainittavan arvoista. Palaan laadukkaammalla kalustolla heti kun synapsini palautuvat ennalleen, viimeaikoina on ollut ihme sinkoilua ja harmaata puuroa täällä korvien välissä. Lie mistä johtuu. 

Koska en kuitenkaan harrasta kuvattomia postauksia, haluan jakaa tunteenpurkaukseni miljonääriäiti Marian naamasta. Kun ei miellytä. Nainen näyttää täyshullulta, katsokaa nyt noita silmiä. Pelottavat. Olemattomia it-taitojani käyttäen havainnollistan alla Maria Alasen yhdennäköisyyden helmipöllön kanssa:

Hyvää viikonjatkoa!