Se on nyt kuulkaas semmonen juttu kaiffarit, että mä alan lukea kirjotuksiin. Tosissani. Se onkin ainoo asia, minkä oon aatellu ottaa vakavasti tässä elämässä. No okei, ehkä muitakin asiahaaroja löytyy, muttei aleta kaivaa. Mikä on keskeistä, niin se, että laitan koneen hyllylle. Ulottumattomiin, etten voi sitä käyttää ja näin ollen tappaa arvokasta lukuaikaa. Tää onkin ensimmäinen kerta sitten 12 vuoteen (6v. Iira ja Tarzan-romppu oli erottamattomat) kun en pääse koneelle kuukauteen. Tai pääsen, mutten saa mennä. Ei tarvita kuin facebook ja 10 sekuntia niin keskustelut jo sinkoaa. Eikä se jää siihen, vaan jatkuu yleensä sinne puoleenyöhön. Tämähän ei sovi uuteen aikataulutettuun elämääni. (i wish)
Toisaalta on oikeasti mielenkiintoista kokeilla olla erossa sosiaalisesta mediasta ja kaikesta mitä verkko tarjoaa ja levittää. Ja miten kaiken aina kattoo googlesta. Not anymore. Kirjotan tätä ku jotain maailmanlopun postausta, mutta faktahan se on, että jopa yli puolia munki sosiaalisista suhteista ylläpidän fabossa tai skypessä. Kun sanoo hyvästit koneelle, sanoo hyvästit joillekin kavereille. Mac on kumminkin sinkun paras ystävä. Kyynel.
 |
| Muistakaa sarkasmi. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out