Kun kirjoittaa neljän kuukauden välein, ehtii tapahtua asioita. Oma elämäni on sinällään niin kuin ennenkin. On ollut opintoja ja töitä. Kesäksi menen kuitenkin Helsinkiin töihin. Eli vaihtuu tuttu stressitön työ oman alan työksi. (apua ja jee samaan aikaan). Myös mukava kaksio vaihtuu soluhuoneeksi. Pääsenpä koittamaan siis sitä, miltä tuntuu asua kämppisten kanssa. Olenkin miettinyt että mikä on mun yhteisasumispersoona, todennäköisesti joko a) sulkeudun omaan huoneeseen ja kaikki antisosiaalisuus mitä mussa on nousee esiin tai b) olen se ärsyttävä joka hengaa aina yhteistiloissa ja jolle pyöritellään silmiä selän takana. Joudun myös todennäköisesti tottulemaan julkisiin parin minuutin pyörämatkojen sijaan.
Voitte lukea läpi, että ei, en kaipaa pk-seudulla asumista ellei työ sitä vaatisi.
Mitäs muuta on tapahtunut? Olen oppinut paljon koulussa, blenderini hajosi (se oli kova draama tapahtuessaan), olen ollut yhteensä yli kuukauden kipeänä, kävin plastiikkakirugilla (!!), some-repertuaari on laajentunut snapchatilla, poikaystäväni työkuviot ovat sekä tuottaneet iloa että valtavaa lannistusta, täytin 23-vuotta, ilmoittauduin kandiryhmään, olen ollut paljon koiravanhuksemme kanssa sekä olen oppinut pysähtymään eri tavalla. Olen päässyt myös irti siitä, etten tunne riittämättömyyttä jollen suorita noppia järkyttävää tahtia, ota liikaa työvuoroja tai treenaa valtavalla intensiteetillä. Olen kokenut valtavia innon ja onnen puuskia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out