TÄÄLLÄ TAAS

Jaaha. Onko siitä neljä kuukautta kun viimeksi kävin täällä? Ei kauas heitä. Tässä välissä olen lähinnä miettinyt, että pitäisi käydä sulkemassa koko raihnanen sivu, koska on vain ja ainoastaan noloa ja saamatonta, että täällä roikkuu kuukausiin päivittämätön blogi. Ihan niin kuin ei olisi tarpeeksi hylättyjä ja unohdettuja url-osoitteita tässä webissä. 

Mutta ei. Tämä pieni blogi on liian tärkeä sittenkin. Ja minulla on päässä asiaa, jota en voi purkaa koulutehtäviin tai huudella asuintoverilleni, mutta jotka kuitenkin haluan jakaa. 

Onneksi tuli maaliskuu ja tuli valo. Kun aurinko alkoi äsken paistaa viiden sadepäivän jälkeen, sanoin ian ääneen "oh my god". Silleen elokuvatyyliin. Kevät on minun vuodenaika, ehkä koska olen syntynt keväällä. Kai synnyn joka kevät jollain tavalla uudestaan. Talvisin en vain toimi. Putputan tasan sillä käyttöasteella, että selvitän velvollisuuteni ja suhaan päivästä toiseen. Mikään ylimääräinen ei liioin kiinnosta. Toki voin vedota taas ajanpuutteeseen mutten jaksa vouhkata kiireestätöistäkoulusta-väsymyksestäpimeydestä. Sellaista massaa on, että ne voi kirjoittaa yhteen. 

Uutta kohti! Viimeinen periodi koulussa pyörähti käyntiin: kesäloma häämöttää 9 tentin ja muuuutamien esitelmien päässä. Yliopiston etuja: opetus loppuu reilusti ennen vappua ja toukokuun puolivälissä voikin laittaa kesälomavaihteen päälle.

Tekstin pointti: bloggaan taas.

Einolle kuuluu hyvää: se haluaisi liittyä koirien senssi-palstalle, niin otin hänelle profiilikuvan: iski oikeen silmää. 

Ja koska on maanatai ja joitain saattaa hatuttaa, niin haluan nostaa tämän perhealbumin helmen teille piristykseksi. Idyllinen puistokuva siinä niin:

Kunnes bongaat siskoni kaksarin:

Anteeksi Veera. 

-Iira