OLIS KIVA JOS VIITSISIT VIELÄ KIRJOITTAA

Hallå! Kappas keppana. Tähän alkuun pitäisi varmaan pahoitella vuolaasti pariksi kuukaudeksi venähtänyttä postaustaukoa ja vedota kiireeseen, stressiin ja mitä näitä nyt on. Mutta en jaksa pahoitella, enkä syyttää kiirettä. Vaikka sehän se syy aina on. 

Jaa missä vätys on luurannut? No pöydän ääressä kirjat nenän alla. Tai vaihtoehtoisesti töissä.

Ylläolevakin oli vain kaunisteltu versio todellisuudesta: 

Ketään ei kumminkaan kiinnosta vuodatussanoma laskentatoimen pänttäyksestä tai organisaatio-kansalaisuudesta joten kerron vain, että en ole ikinä jännittänyt niin fyysisesti kuin koeaamuna enkä tajua miksi. Sanonta jännitti niin että oksetti, on ollut ihan utopiaa ennen sitä aamua. En ole jännittäjä tuollaisissa asioissa yleensä ollenkaan, kirjotukset ei ollut mitään, esiintyminen ei jännitä eikä uudet tilanteet. Mutta äitini sanoi hyvin: jännitys vain kertoi siitä, että asia todella merkitsi minulle paljon. Koe on nyt ohi, tuloksia odotellaan ja mukavampi elämä saa taas jatkua. 

Mulla ei ole kauheasti muistikuvaa viime kuukausien tapahtumista, päivät kun muistutti toisiaan ja kameraan kun tarttuu vaan ne koreammat hetket. Kuten luxus-aamiainen tai kauniit auringon säteet.  Yksi asia tulle mieleen. Lenkkarit! Ostin ne huhtikuussa ja sen päivän jälkeen en käyttänyt mitään muita kenkiä kunnes tuli ballerinakausi. En ole ennen näitä Nikejä käsittänyt kenkien on oltavat mukavat jalassa -neuvon todellista sanomaa. Tää "farkut ja lenkkarit on ok" -muotibuumi on aika siisti juttu. 

Ai niin ja sitten oli eräs kohokohta. Arttu Wiskarin keikka ja etenkin keikan faniryntäys.  

Noin muutoin kevät on ollut ihan jees, poikaystäväni on puolet ajasta Italiassa, joten olen ollut itseni kanssa ja se on ihan eheyttävää välillä. Kesän suunnitelmissa on ainakin Hangon juhannus ja matka Italiaan. Ehkä ruissi, pari maakuntakierrosta ja aamu-uinnit Samppalinnassa. Ja tietysti kymmenet  iltakävelyt jokirannassa. Ei sovi valittaa tällaisesta listasta.

Ylläoleva oli mottoni kaikissa kevään tekemisissäni. Päätin, että kokeen jälkeen teen vain ja ainoastaan kaikkea mistä pidän. Eli kirjoitan tänne, vaikka tuntuu ettei olisi asiaa. Lauseet tulee vielä vähän tönkösti ajatukset kangertelee. Lisäksi mietin, että mikä on tämä mun kyhäelmä. Ei ole muotiblogi, ei heppablogi, mammablogi eikä fitnesslifestyle-ulostus. Eikä kuvat ole tasoa Vogue eikä jutut tasoa Eeva Kolu. Mietin että, pitäisikö olla joku selkeämpi linja vai onko tämä sekasalaatti-lifestyle genre ihan ok? Toisaalta, jo blogin ingressikin kertoo, että "saatan postata mitä tahansa" niin ehkä pidetään raamit laajana ja kenttä avoinna. Niin ja toinen asia, mikä hieman vielä odottaa ratkaisua on kuvansiirto, niin että saan viimeaikaiset tapahtumat teidän nähtäville. (Uusi puhelin ja kädettömyys teknisissä asioissa välillä android – mac.)  SITTEN alkaa uusi aikakausi tässä blogissa. 

Loppuun vielä Suomen joutsenen räpiköintiä:

P.S. Kiitos kivat jos olette vielä siellä.