Siskoni muutti kesällä Hankoon. Sinne niin, Suomen eteläisimpään kaupunkiin joka on pieni ja talvella yhtä vähäeleinen kuin Kimi Räikkönen lehdistötilaisuudessa. Mahtava paikka kesällä mutta lokakuussa merituulen vismoma kylä, Veeran mielenterveyden kannalta on hyvä että hän käy Helsingissä töissä.
Eräs viikonloppu menimme äidin kanssa yllätysvisiitille, kävimme muun muassa Lidlissä ja metsässä. Mikään muu kun ei ollut auki.
Metsässä oli hieno puu josta yritin tehdä mustavalkoista arttia mutta voi kerpele kun tuon yhen pitää rötvätä naamansa joka ruutuun. Ymmärrän tällaisen huomionhakuisuuden ja keskipisteessä paistattelun 3-vuotiaalta, mutta aikuiselta?
Eino leikki Twilightia rantahiekassa.
Arvostan myös sitä, kuinka hienoissa firmoissa mun nimeä on käytetty. Aiemmin oon törmännyt lentoyhtöön nimeltä Iran Air ja nyt sitten pesula Iira. Pesula.
 |
| Turkmenistanilainen kiintiöpakolainen teesihti kädessä. |
Ai niin, olihan siellä myös yksi kahvila auki jonka yhteydessä oli joka käsityöläiskauppa huovutetaan hyväntekeväisyyteen -tyylillä josta löysin pipan talveksi. Siinä oli virkattuja kukkia ja kiva puolimetrinen hiippa.
Cheekiltä ylimielisyydestä vaikutteita saanut koiramme majoittui hotellissa kun me muut menimme siskolleni. Ei siinäkän toki mitään vikaa ollut, heidän Villa Linneassaan kun on aristokraattinen sisustus ja vessanpönttökin aitoa kultaa. Vieraille annetaan kanin puuhka lämmikkeeksi.
Ranta oli tyhjä ja kylmä. Tunnelma oli silti hieno, myrskyisä ja raikas. Mieltä lämmitti myös Veeran seura. Ja äidin terästetty kaakao.
-Iira
osa kuvista (c) Veera Silvendoin ja Sari Vanhanen
Sydän ja kyynel, kuten setämme Rulle bruukaa sanoa <3
VastaaPoista