Viimeksi kun kirjoitin maassa oli lunta, kasvoni olivat huolettoman raikkaat ja mieli toivoa täynnä. Kevät oli vasta haave ja leikin kesää Ikean mallipuutarhassa. Nyt on kesä mutta itse lähentelen ihmiseltä näyttävää rauniota.
Kun sanoin raunio, tarkoitin sitä. Koska tämä blogi on sensuroimaton läpileikkaus elämästäni, niin näin aiheelliseksi julkaista itsestäni kuvan jossa näytän viemärissä riutuneelta hilleriltä. Koska se antaa täydellisen vastauksen kysymykseen "mitä mulle kuuluu nykyään?".
Tänään oli pakottava tarve tulla tänne. Kirjoittaa jotain muutakin kuin muistiinpanoja kansantaloustieteestä tai kvantitatiivisesta analyysistä. Muistuttaa itseä siitä, mitä oikesti rakastaa. Kummasti sitä unohtaa mistä oikeasti nauttii jos sen itseltä kieltää. Olo on kuin kevään ensimmäisellä lenkillä tai kuin näkisi ystävän joka on kauan ollut poissa. Tai oikeastaan molempia niitä. Mieletön.
Tänään oli luku-kevääni ensimmäinen päivä kun minua ei kiinnostanut. Eikä kiinnosta kyllä vieläkään. En vaan saa itsestäni motivaatiota istuttaa levinnyttä peppuani pöydän ääreen. Makasin peiton alla puoleenpäivään sen sijaan että olisin pinkaissut kahdeksalta ylös ja alkanut tavoitella unelmaa. Tänään vain hautasin itseni otsaa myöden pehmeän peiton alle ja haaveilin ajasta jolloin tämä stressi ja määrätietoista ryhtiä alas painava huoli epäonnistumisesta olisi ohi.
 |
| #yolo |
Muuten on tapahtunut paljon muttei kuitenkaan mitään, käydään viimiset pari kuukautta läpi puhelimen kuvarullan kronologisessa järjestyksessä. (Anti-panostusta, pahoittelen.) Kait niitä voisi myös jonkilaisiksi viime kuukausien high lighteiksikin kutsua. Voitte sitten loppussa miettiä kuinka käsittämättömiä kohokohtia mun elämään mahtuu.
Mutta niin. Olen vielä suhteessa. Mitä suuresti ihmettelen jos ylläoleviin kuviin on perustaminen. Tässä siis Cheekin (mentaalisesti vammautunut) pikkuveli ja minä:
Fiilistelimme ystäväni Soffen kanssa kevättä ja Turkua. Olen turkulaistumassa ja kärsin vakavaa kaksisuuntaista mielialahäiriötä asiasta. Suomen perse on tätä nykyä todella jees. Eräs aamu bustasin itseni hymyilemästä jopa iljettävän leveää hymyä kun pyöräilin pitkin jokirantaa ja imin itseeni sitä "tämähän on ku ulkomailla" -fiilistä.
Näinä huumorin kuivina aikoina jopa kirjaston vessakoppien viestit tarjoaa kippuranaurut.
Kun luen, tykkään stalkata asioita ikkunasta. Nämä söpöt tatit oli miellyttävä piriste niille amis-bemareille.
Uudenkaupungin rantsu..
..ja pyykkejä...Iira mitä hel**?
My loves
joku todella eliitti ja koskettava auringon lasku
..ja kävin maalla jossa oli pelottavaa savua ja ihme tuuliviiri (mun jutut ylitti just mielenkiinnottomuuden ylimmän tason)
Jäätiin mutaan jumiin koska mun ohjeet "ei me vajota jos ajat tonne ja sit tosta" eivät sitten toimineetkaan. Sain loppuillan kuulla erinäisiä "hauskoja" letkautuksia aiheesta naisen logiikka.
Olen haaveillut kesäisestä Helsingistä. Se on vaan jotain haaveleimisen arvoista.
Eräs kaunis ilta sain idean jossa yhdistyi blondi hiusväripaketti ja liukuvärjäys. Lopputulos: kaukana päänsisäisestä haavekuvasta mutta ihanookoo.
Olen yrittänyt (huom, yrittänyt) estää takalistoni lyttäytymistä ja keskivartalon orastavia laardilaineita lenkkeilemällä ja sali-treeneillä sillon kun olen ehtinyt. Ekaa kertaa elämässäni liikunta ei ole ollut ykkös-sijalla ja Iira "treenaan 6krt viikossa" on ollut enemmänkin "no en nyt tänään(kään) jaksa liikauttaa evääni". Tämänkin vuoksi odotan, että pääsykokeet ovat ohi. On taas aikaa vääntää hikeä oikein kunnolla. Ja joo, nyt joku fit4ever siellä nostaa kulmiaan ja heittää jonkun "1 hour exercise is only 4% of your day. No excuses"-kommentin niin nyt on pakko munkin taipua ja sanoa, että ei ehdi jos lukee 8h ja on töissä toiset 8h. Onneksi työrintamalla on nyt hiljaista.
God morgon ja kahvi ovat olleet aika kovia juttuja lately.
Justin Bieber. Koska, no, Justin Bieber. Jätkä laskeutuu katosta näyttäen vastakuoriutuneelta perhoselta. Ilmiön seurauksena tuhannet teinitytöt itkee ja kiljuu transsissa. Spektaakkelinomaista ja hämmentävää, pakko sanoa.
Proteiinipannarit. Menin ja söin sanani alkuskeptisyyden jälkeen. Toimii paremman puutteessa!
Koska vappu ja koska mustikkashotit.
"Let's go hand in hand to the lovely land" TAI "yhessä me jaksetaan tää peeaaäskooaa"
Ja juhlimme kuukausipäiväämme (krhm..kyllä, KUUKAUSIpäivää) kauniisti Cafe Artissa kunnes siskoni soittaa ja tulee paikalle kolmanneksi pyöräksi. Tapahtuman huipentaa Veeran kysymys "saanko ottaa haukun teijän pullasta?" *tunkee kolmasosapullaa kerralla suuhun* On se häikäilemätön.
Barbapapa oli lapsuudessani liian epä-arvostettu, raukka.
Elixian fat, sad & ridicolous -tunti on pitänyt mielenterveyden kasassa. Siinä on 5min rentoutus lopussa. Ainut hetki viikossa (tai parissa) kun olen hiljaa ja keskityn ainoastaan hengittämiseen.
Nukahdin kirjojen päälle. Ei lisättävää.
Poikaystäväni täytti kaksi(kymmentä). Sai suklaamoussea kulhollisen, raukka aina sekoaa mousseista. Synttäreiden kunniaksi mentiin Orivedelle ja sitäkin vielä syvemmälle maaseuduelle Eräjärvelle jossa näin heinäpaalin!
Vaikka oma luovuuteni näinä aikoina on kuollut, niin poikaystävälläni se kukoistaa jopa aiempaa enemmän, jos mahdollista. Anselmin kuvagalleria saa taas muutamia lisäyksiä. Taitelijan henkilökohtainen ylpeydenaihe on hieman modernistisempi otos "Bilarit baanalla":
Ja tässä tuleva Picasso harjoitteli tiheitä lyijykynänvetoja Justinin ylähuuleen. Alla on mielestäni hyvin eteerinen ja tummanpuhuva otos "Japanilainen kevät-iltana", etenkin vertikaalisuus puhuttelee.
Tähän on ehkä hyvä lopettaa, kun materiaali menee näinkin hämyiseksi. Jos edes jaksoit lukea tänne asti niin ylefemman ja pienet olalle taputtelut olet ansainnut. Nyt palaudun vielä reiluksi 3 viikoksi hilleri viemärissä -tilaani ja sitten teen Super Bowlin loppu-ottelun kaltaisen spektaakkelin paluuni merkeissä.
 |
| kuva: pinterest.com |
NAUTTIKAA LOPPUKEVÄÄSTÄ!
-Iira
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out