PARTY HARD VAI SEESTEINEN RAUHA?

Viikonloppuna kävin läpi ajanviettotapojen äärilaidat. Hienoa sinänsä, sillä harvoin kontrasti on näin huima. Minä, radalla nykyään jumbo-aikoja vetävä ex-partypossu lähdin nostamaan kannat kattoon. (Toi sanonta on just niin nolo ja old-school että siksi käytän sitä) Ystäväni Liina aka TannedGirl sekä suloinen Anna sekä allekirjoittanut sattui olemaan samalla leveyspiirillä yhtä aikaa. Tiemme vei erääseen nimeltämainitsemattomaan paikkaan jossa oli hohtobileet. Wc-kuvat, Kaunis, rietas, onnellinen - show karaokessa, varatun esittäminen, piirissä tanssiminen. Kaikki check. Oikein klassinen tytöt ulkona -setti. 

Liinan kädet hakee viettelevää seksikkyyttä. Hakee. 

Seuraava aamu, isäni houkutteleva soitto ja päätös lähteä ulkosaaristoon. Dagis ja puolentoistatunnin venematka joka tuntui jäiden takia pahimmalta kuoppatieltä oli mielenkiintoinen yhdistelmä. Onnekseni en ole taipuvainen merisairauteen. 

Menimme Isokariin, saareen, jossa ei ollut ketään muuta kuin me. Eristys kaikesta teki aivan todelllla hyvää ja tuntui jopa oudolta. Se on ihan kamalaa miten on koukuttunut puhelimeen ja someen, kokoajan pitää tsekata fb:tä sun muita. 

Tehtiin reikä jäähän ja sinne meni avantoneitsyys. Siinä juostessa saunasta jäiden keskelle tehtyyn aukkoon miettii hetken, että mihin helvettiin sitä itsensä on taas laittanut meanwhile in Finland -tyylillä. Muualla vedetään pisin polttavan kuumahiekkaista biitsiä, niin mitä Suomessa? Hangen halki heikottavan kylmään sananmuikaisesti jäiseen veteen. Mutta olo dippauksen jälkeen oli aivan mieletön, kuin uudestisyntynyt. 

Ja väliin uusin otos sarjaan Anselmin kuvagalleria. Tällä kertaa hän lähestyi tekniikkaa ja nykyaikaa vaaleissa sävyissä, kuvan laatu on toissijaista kun tausta ja keskiö puhuttelee noin kutkuttavan kekseliäästi. Taas se löi mut ällikällä tässä hänen saavuttamattomalla luovuudellaan.

Back to Isokari: 

Kiivettiin majakkaan ja fiilisteltiin talvista saaristoa, sitä kun harvoin näkee. Kaikki on erilaista kesällä. Talvella kaikki on karua ja niin tyhjää. 

Loppuun vielä kuva isästäni. Omenahan ei kauaksi puusta putoa, joten ehkä tämä selittänee mun juttujen tason ja ulkoisen häikäisevyyden. Luovuteeni alkulähde, isi-pappa: 

Mutta niin. Kumpi iski enemmän alati mieleltään eläköityvään minuun - ilta krebatessa vai hengittely tyhjyyden ympäröimänä? Hmm....taitaa kallistua seesteinen rauha vs. party hard 1 - 0. Joo, Liina, saat tulla ravistelemaan. 

xoxo, vanhus