PE-SU

Viikonloppu olisi liian tylsä otsikko. Tai pikemminkin se on liian hieno ja antaa ymmärtää että olipa oikein viikonloppu, kaikkea tein ja mieletön meno oli. Moni on kysellyt että minne on kadonnut kyrpiintynyt Iira, yletön valitus ja sarkasmi. Voi kuulkaa, kyllä se vielä kytee, nyt en vaan ole ollut otolliseen aikaan koneen äärellä. 

Mennään perjantaihin. Yksinäisyyden sijaan valitsin sairaan ystäväni seuran. Hänelle diagnosoitiin neljä tautia samaan aikaan. Miettikää mikä pulla! Hyvin kuiva ja homeinen. No, katsoimme eläviä kuvia heidän uudesta plasma-teeveestä. Elokuva oli todella surkea, siis todella surkea, sen kliimaksi oli kotibileet ja koko puolitoistatuntinen shittidraama kertoi miten ekan pitkän elokuvansa pääroolin saanut blondi d-luokan teinitähti pakoili isäänsä.

Olen varma että teidän katse tossa ylläolevassa kuvassa siirtyi heti laajakuvan jälkeen tuonne vasemmalle. Siellä on ystäväni Sofia K:n (taiteilijanimi) tilataideteos. Aivan mieletön. Sofia sai inspiraation eräs aamuyö. Seitsemän käpyä. Pihalta. Siima. Allekkain. Taitava asettelu, hieno ilmavuus, kauniit varjot. On se lahjakas. Sofian näyttelyn löydätte Ateneumista toukokuussa. Tämän teoksen ovh. 580e. (edit: tarjouskilpa on nostanut hinnan, tällä hetkellä 1890e)

"On mulla kelkka, mutta sitä pitää potkia." Vitsin murjaisi Johan, 75v. No, mullapa olikin oikein moottorkelkka, mentiin jäälle leikkimään lappia. 

Hienot maisemat, ajettiin niin kauas, että tuli jään reuna vastaan. Siellä on avomeri. Sisäinen kuvaajani paloi kiihkosta tallettaa tämä utuisuus ja rauha.

Söin myös makkaraa, ensimmäistä kertaa...viiteen vuoteen? Iskä lätkäsi siihen vielä aimo kasan senappia niin ei ollut kyllä fear factoryn syömistehtävä kaukana. Nirsobabe says hi!

Suomi on kaunis, myös talvella, pitää vaan mennä oikeisiin paikkoihin nähdäkseen se. Mutta Roosa, sinua on kuultu. Ystäväni salilta vuodatti pitkän vihaantalvea -mantran, joten tässä sinulle ja meille kaikille marras–helmi -sektoria vihaaville huoneentaulu: