NAURAMATTA OLEMISEN SIETÄMÄTÖN VAIKEUS

Takaan, että jokaisella teillä on ollut hetkiä, jolloin naurattaa kun vähiten saisi. Muutoin niin sivistyneen ja hillityn itsesi eliittikulissi romahtaa kun joku kävelee päin lasiseinää tai ruppasee hississä. Jaan teille oman top3 hytkyn kaksinkerroin naurusta, häpeän itseäni, poistakaa mut planeetalta kiitos NYT -hetkeni.

3) Joulukirkko vm. 2011. Siskoni, minä, perheemme ja tietysti koko muu pikkukaupungin tuttu väki kokoontuneena goottilaistyyliseen holvikaarikirkkoon. Pappi kertoo Jeesuksen tallitarinaa saarnatuolista ja yhtäkkiä vain jäätyy. Kirkkoherra Jarkko Juuti jäätyy, totaalisesti. Sitten hän lagaa ehkä minuutin. Täysi hiljaisuus. Veera tyrskii, minä puren virsikirjaa. Äitin ilmeestä kantautuu elämänlopun intensiivisyyttä ja puhdasta häpeää tyttäriään kohtaan. Loppujenlopuksi hytkytään niin, että jos olisimme olleet hautajaisissa, olisimme hyvin voineet vetää verta itkevän lesken roolia. 

2) Treeninjälkeinen Elixian sauna ja siskoni seura, jälleen kerran. Saunaan saapuu aasialainen nainen joka alkaa joogata. Ok, jjoo o. Ei mitään, seuraavaksi kun vilkaisen, niin hän on vetänyt pyyhkeen kasvojensä ympäri niin kuin hän olisi muumioinut päänsä vihreällä pefletillä. Mä en tiedä onko se joku korealaisten frotee-riitti vai mitä siinä tapahtui, mutta se vaati vaan yhen vilkasun Veeraan ja tirskumiseetteri pyörähti käyntiin. Näky oli niin koominen, että taisin tehä saunasta poistumisen nopeusennätyksen. Keräilin itseäni suihkuhuoneessa hyvän tovin. Sitten ystävämme korealainen poslähtiessämme oli vääntänyt kasvoilleen valkoisen sidemaskin? Hän näytti patsaalta jolla oli silmäreijät. Nyt puolestaan Veera teki nopeusennätyksen, talvikenkien jalkaanvetämisessä. Tänään näin korkun (kiva lyhenne korealaiselle, hyvä Iira) pyörimässä ympyrää (siis kirjaimellisesti pyörimässä) Hansatorilla. Veikkaan että tästä tapauksesta tulen keräämään vielä paljon hupia.

1) Lukion lakitiedon tunti ja vierailu käräjäoikeudessa, vieressä ystäväni Jansku, toisella puolella Aku, jo tämä lähtöasetelma näiden kaiffaredien kanssa oli hyvin räjähdysaltis naurulle. Keissinä käräjillä oli joku rattijuopumustapaus Kalannin sivumehtätiellä. Paikalle saapui todistaja, Jarski Mynämäeltä. Crocksit, verkkarit, ruutupaita, kalastajanliivi ja Teboil-lätsä, koko setti. Luulen että hänen ainut motiivinsa tulla, oli kilometrikorvaukset ja hyvitykset tekaistuista ansionmenetyksistä. Isuimme aivan salin takana, niin että todistaja oli meihin selin. Oikeussalia leikkaa hiljaisuus, Jarski saapuu, hän istuu. Verkkarit ovat vähän liian alhaalla, ja paita nousee liikaa. Eteemme aukeaa näky Jarskin leveästä perseestä, joka alkukantaisen karvaisuuden lisäksi oli myös erittäin rakkulainen ja rupinen. Edelliset lauseet sisälsivät 0% liioittelua. Tunnen kuinka Jansku syö huiviaan, itse alan laskea oikeussalin kattolaattoja, jotta saan näyn ja tilanteen koomisuuden pois mielestä, Aku yrittää syödä nyrkkiään. Salissa on yhäkin täydellinen hiljaisuus. Kunnes Janskun tyrskähdys rikkoo sen ja samalla peli menetetään, koko meijän lakitiedonryhmä haukkoo henkeään ja etsii aikuistunutta minäänsä. Mutta ei jumalauta, se oli niin tragikoominen hetki: oikeussali, asiallinen ilmapiiri, persvako ja tuomarinnuija. Tunnen kuinka meidän opettaja tappaa meitä yksitellen katseellaan. JA pahinta on se tunne kun haluaa olla nauramatta, mutta ei vain pysty. Kertakaikkiaan, ei pysty. En ole varmaan koskaan hävennyt itseäni niin paljon kuin sen loppuistunnon ajan kun saimme kerättyä itsemme vedet valui silmistä kun yritti nauraa äänettömästi. Sillä eihän oikeudessa naureta. Aika kuultaa muistot, ja onhan tämä ihan mielettömän hauskaa. Nyt kun muistelee.

Kun minä ja ystäväni näämme ruttoisen aanuksen oikeussalissa:

Nämä stoorit eivät todennäköisesti aukea läheskään yhtä hauskoin teille kuin mulle, sillä kaikkia näitä yhdistää kuriton ystävämme tilannekomiikka. Ai ai, onko teillä mitään tykki-muistoja jaettavaksi?

kuvat: weheartit.com ja Zacin nassu http://www.lily.fi/palsta/sanasta-sanaan