PYHÄTOUHUJA

Minä, en niin joulusta pitävä ihminen, olen kyllä nauttinut kyseisestä syntymäjuhlasta tänä vuonna. Olen muutenkin niin herkkä ja outo nykyään että tämä oli ihan odotettavissakin. Sain jopa lahjoja ja olen niistä erittäin kiitollinen. Joskus tietysti on liian kiire, että lahjan antajat molemmat ehtivisivät kirjoittaa nimensä korttiin. Hyvin te vedätte Veera ja Janiston.

Minä ja meillä huostassa oleva syöpäpotilas Jevgenia joulusaunassa.

Saiturikuusi, jonka äitini nappasi kainaloon kun lähti hakemaan maitoa siwasta. Ihme diilejä.

Eino oli ihan rikki ja raukkana kun ei saanut yhtään lahjaa. Koiruus on ollut tuhma, ei auta rakste!

Ehdottomasti joulun odotetuin paketti tulee aina mummiltani, Ireneltä. Tiivistettäköön vaikka näin kauniisti, että mummini, säännöstelyn kulta-ajan kasvatti, on piheyden ruhtinatar ja elä mahdollisimman saidasti -aatteen sanansaattaja. Tänä vuonna hän oli ostanut minulle kuivattuja luumuja, kiitos mummi. Luumuja? Miksi? Siskoni sai suolatikkuja. Ne olivat vanhentuneita.  Siis onhan "viimeinen mahdollisuus"-korit tosi jees keksintö, mutta..no juu. Ajatus ON tärkein.

Aatto meni suvun kesken ja ilta poikaystävän kanssa. Pitihän ensimmäisestä joulustani anti-sinkkuna ottaa kaikki irti. Sitten koitti joulupäivä ja ex-kotikaupunkini klassiset joulupäivän Aquarius-hipat. Nostalginen miitti, johon tulee kaikki vanhat ystävät, kaverit ja tutut. 

Sohvin tonttuglögin epäsuotuisat vaikutukset.

Noh, tänävuonna oli omistaja lyönyt kaikki tiskiin ja tilannut esiintyjäksi Hunksit. Ei stnprkljumalauta, for real? Esite lupasi tällaista:

...and reality hit so fucking bad:

...hitto Mauno, skotti-suvun perinnejoululiinasta tehty esiintymisasu ja tuolitanssi. Vedin huutonaurua kaksinkerroin yleisössä. Siis tämä oli elämäni 6. suurin kusetus ihan varmasti. No, keikan koomisuusaste huiteli sen verran korkeella, että en jaksa kirjottaa reklamaatiota nimimerkillä pettynyt Jucci-fani -93. Ja koska olen piruille sukua, tässä vielä näyte Maunon soolotanssista:

Tapanin aamuna lähdimme sukulaisiin Ouluun, kuskina siskoni jolle laitoin konvehtirasiasta revityn rusetin päähän. Hän oli otettu ja myhäili olevansa aatelisrouva. Vain me tiedämme kuitenkin totuuden:

Ja kukas se täällä pohjoisessa olikaan meitä odottamassa? No lempiserkkuni Sonja ja frotee-sukkahousut 60-luvun Pietarista. Nyt on mieletön rentoiluloma ja sitten uv jonka jälkeen alkaakin uudet kuviot...

Arrivederci, pitäkäähän lustia!