KILOKLUBI

Mulla on ollut nyt pisin tauko (kuollettavat 23 päivää) liikunnasta seitsemään vuoteen, naamani vuoksi. Sanomattakin on siis selvää, että olin tulla hulluksi, kirjaimellisesti. Kroppa alkoi antamaan niin rajuja "voisitko nyt v*ttu nostaa perseesi ylös ja liikuttaa mua" -signaaleja selkäkipujen muodossa, että oli pakko lähteä lenkille kaatosateeseen. Pelkäsin että naama repeää ja hiki tappaa haavat, mutta kas. Ei ongelmaa. Itkin ilosta. Ja sitten ärsytyksestä: mitä hittoa mun kunnolle on tapahtunut?

Kyllä se tästä taas. Siskoni Veera otti muutaman raamin Kiloklubin uuteen kampanjaan. Aateltiin että tekopyhät terveyskuvat hyvinvoivista ihmisistä laihdutus on ihanaa -ilme kasvoilla saa nyt jäädä. Sen sijaan otettiin realistisempi meininki tähän touhuun. Teemana: ei se niin helppoa ole, katotaan kun hymyilette pakaratreenin viimisissä toistoissa. Teennäinen hymy vaihtui myös katse voi tappaa -fiilikseen ja malli (minä) näyttää saaneensa turpaan viimeöisellä baarikeikalla: ei siis mitään liian freshiä ja terveellistä, vaan todellisuutta. 

I used to be fit.