I'M NOT FOREVER ALONE ANYMORE

Päätin räjäyttää pommin jo heti otsikossa niin voin keskittyä loppupostauksen wtf-ilmeiden ja  kysymysmerkkien kumoamiseen. Fakta on nyt tämä: 19 sinkkuvuoden jälkeen jotain tapahtui ja tsädääm bum crash tässä sitä ollaan. Suhteessa. Forever alone -teoria, mihin kovasti uskoin on nyt tuhoutunut. Kaikki, mihin uskoin viimeiset epätoivon ja yksinäisyyden täyttämät lukiovuoteni, olikin yhtäkkiä täyttä valetta. Miltä se tuntui? 

Hyvältä.

Vaikka olen nyt liittynyt pimeälle puolelle, pariskuntaelämän kieroon piiriin, en silti milloinkaan lopeta taisteluani muiden forever alonejen puolesta, sillä se on ollut fanaattinen uskontoni tähän asti ja on aina osa minua. Joten, kohtalontoverit, älkää arastelko ottaa yhteyttä. Mutta siis niin, jollei kaikki olisi kuitenkaan ollut pelkkää sokeria ja hunajaa, niin tätä äklöä parisuhdeonnea ehti kestää tasan viikon, kunnes mulle sattui tuo alemmassa postauksessa kertomani pikku äksidentti. Mutta vaikka näytänkin joltain ruttopotilaalta, love will lead us forever (+ tuhat muuta imelää love-lausetta) ja meillä on kaikki hyvin. Ja onhan tämä ollut paljon helpompaa kun on joku joka hyväksyy, vaikka kuolaan ja sössötän enkä hallitse kasvolihaksiani. En voisi olla kiitollisempi. 

Hakataan vanha&katkera sinkku-Iira oikein huolella. Minä, joka aina huutonauroin söpöille relationship-quoteille joita eteeni iskeytyi, tein omani. Muistelokuva + weheartitistä lainattu teksti = lyökää mua. Tässä sitä itseään, olkaa hyvät! Currenly alonet ja parisuhteiden vastustajat; saa oksentaa.

Mitä mulle on tapahtunut? Mitä tapahtuu blogille, joka nojasi vahvasti sinkku-aatteeseen? Ei hätää, tämä oli ällösöpöydessään kaikkein vakavinta materiaalia mitä ikinä (vähään aikaan) tulen lisäämään. Alles gute: sinkkuus jäi, sarkasmi ei.