Syyskuu meni yhtä nopeasti kuin Mikko Leppilammen laulu-ura aikoinaan: kukaan ei edes huomannut sen alkua tahi loppua. Sanoittaisiinko vaikka niin, että olen kokenut koko tunne-skaalan tässä ajassa: imelän täydellisestä onnesta maksimaalisen vitutksen ja kivun kautta suruun ja siitä jonkinlaiseen luopumiseen. Nyt alan olla palaamassa takaisin normaalin tilaan. Okei okei, ketä mä tässä yritän vedättää, ihan niin kuin joskus olisin ollut normaali. Mutta alan olla takaisin entisessä, henkisesti. Ulkoisesti näytän enemmän Kalinaisen kaunottarelta:
![]() |
| kuva: http://esports.thegroup.fi/blog/2011/02/14/ |
(kuvalla viittaan feilanneeseen ulkonäkööni - siitä lisää myöhemmin)
Jotta postauksen visuaalinen anti ei jäisi pakkasen puolelle ylläolevan kuvan ansiosta, laitetaan tähän loppuun jotain instagrammeja joltain ajalta joistain paikoista:
Tyttöjen kanssa shoppailemassa - forever alone edition:
Syvä kumarrus ja kaunis kiitos kaikille kommenteista ja "palaa jo"-viesteistä, en vaan ole jaksanut uhrata ajatustakaan kirjoittamiselle lately. ISB:n vakava ja asiatyyliä myötäilevä postauselämä alkaa huomenna. Vi hörs!




Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out