VAPPU

On pyhä mahdottomuus saada meidän tyttökerhoa kasaan yhdellä viestillä. Jos on sovittu, että menemme piknikille Wallilaan klo 15, niin klo 15.22 kun kenestäkään ei kuulu mitään, lähtee viesti kuudelle:

-Joo eli mitä nyt tapahtuu? -minä
-No en mä tiiä ulkon on hiukan kalsa et mennääks sinne vai johonki muual vai mihi? -J
-No onko ihmiset valmiita menemään? -R
-I have no idea. Ook kellekkää puhunu? -L
-Mä en tuu, vietän perhevappua. -A
-Oon kotona. Mennääk me johki? Mitä teeeet. -K

Siis eikö me jo sovittu? Hieman kypsänä näppäilen angstisilla sormilla uutta viestiketjua.

-Käydään koittaa piknikkii, menen ite nyt. Jos on kylmä ni lähetään pois. -minä
-Meillekki voi tulla. -L
-Liina sanos et niillekki voi mennä. -J
-Mitäs mitä kike sano et oot jo liikentees yksi? -N
-Siis iha oikeesti et oo menos yksi sin! Mä en kestä... -K
-Joo just lähös, suuntaan Wallilaa. -minä
-Okei tuun Kirsin kans joskus ku se lähtee. -N

Tässä vaiheessa Kirsin pitää käydä vielä suihkussa, pukea, meikata, syödä, pakata ja käydä koiran kanssa lenkillä. Jansku tulee myös vasta suihkusta.

-Nyt kaikki Wallilaa mahd. pian. Siellä on ihan lämmin. Mut ei oo pakko, tuntuu että kukaan ei halua tehä mitään. -minä
-Mihin aikaan? -L
-Aika?....Eväitten jako? -K
-Ok. Ketkä ei haluu? Mites se Aqu? -L

NYT KAIKKI VAAN SINNE SAATANAN PIKNIKILLE JA SOVITAAN SITTEN!
Istun puistossa yksin ja puhallan vappupalloja.

klo 16.23:
-Tulossa Raidan kanssa ihan just. -N

Joskus viiden jälkeen istutaan kaikki piknik-viltillä, viimein. Kesti melkein kaksi tuntia saada ihmiset kasaan. Tämä oli vain kevyt esimerkki siitä, miten osataan säätää ja tehdä niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin Mennään piknikille näin järisyttävän vaikea ja lähes ratkaisematon ongelma. Asiaa ei auta, että tekstaa kuudelle yhtäaikaa ja jokainen vastaa täysin päinvastaista kuin joku toinen, ja sitten kaikki kommunikoi vieltä toistensa kanssa ristiin. Lisäksi on vielä fb, jossa heitellään lisää vaihtoehtoja. Ratkaisuja tulee kymmeniä. Kerran meillä meni puolitoista tuntia jakaa bensamaksut. Kuka maksaa ja kenelle  ja kuinka paljon, kenellä on kakskymppiä kiinni ja eiku sä maksat mulle eiku noi makso jo. Asiaa sekoitti vielä parkkimaksut, jotka oli maksettu ties kenen roposilla. Voitte vain kuvitella kun siinä on kymmenen omasta mielestään niin mensalaista tekemässä kaavaa, että miten asia olisi järkevintä hoitaa. Ei niinkun, ei vain toimi tämä looginen asioiden järjestely, mutta ei se haittaa, siihen on totuttu.

Nyt vietettiin kuitenkin virallisesti viimeistä teini-vappua, niin otin kuvan "pyhän teineyden huipentuma". Ensi vuonnahan saan krebata jo yo-lätsä päässä.

Poikani sai valmistumisen kunniaksi uuden koulurepun.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kellään ei ollut sitten pullonavaajaa. Tulos: neljä rystystä auki.

Patalaiskuuden äärihuipentuma, osa 563772: miten pitää viltti harteilla ilman käsiä? Yhdistä viltin kulmat pakettinarulla.

Puistosta mentiin terasseille ja lopulta, kaikkien niiden "en mä ainakaan vaahtobileisiin mee" -uhkauksien jälkeen, löydettiin itsemme...no sieltä vaahtobileistä.

Riemuidiootin isä.

Raita kriippaa

...ja tämä oli lopputulos kun pari dorkaa ui sammakkoa vaahtoaltaassa.

Oli myös hyvin mieltäylentävää huomata kotiovella, että avaimet ovat hukassa. Ei ei ei ei, ei taas! Lämpötila +3c, vaahdon aiheuttama märkyys ja ballerinat eivät suoranaisesti parantaneet tilannetta. Yritin viimeiseen asti välttää tapahtumaa kymmenes ovenavaussoitto isännöitsijälle.  Äiti ei vastannut kummastakaan puhelimesta, kerrosnaapurini numeroa ei löydy 02:sesta, ystäväni, kenen laukussa avaimeni todennäköisesti olivat, löi luurin korvaan eikä enää vastannut. Kaikki tytöt oli jo nukkumassa. Reilun tunnin yritin tavoittaa naapurini poikaystävää, joka oli jossain poikien legendaarisella mökkikeissillä. Puhelimeen vastasi lopulta joku aivan muu kuin sen omistaja ja yritin hänelle selittää tilannetta. En ikinä saanut sitä numeroa.

Hytisin kohtaloani ja harkitstin meneväni pahvikeräys-lootaan lämmittelemään. Luojan kiitos sain naapurini bf:n kaverin kiinni joka lupasi ettiä puhelimen ja sen numeron jotta pääsin herättämään mun kerrosnaapurin tälläsellä riemukkaalla yösoitolla. Homman paketoi se, että ku pääsen sisään rappuun, niin äiti ei avaa ovea, vaikka rämppään ovikelloa. Jouduin huutelemaan postiluukusta niin, että varmasti heikkounisimmat saivat manata rapusta kuuluvia "äiti tuu avaamaan"- huutoja. Note to self: köytä avaimet itseesi äläkä ikinä avaa solmuja.