Saanut suoramainontaa, taas. Tä on oivaa jatkumoa sarjassa säälittävimmät markkinointiyritykset kautta historian. Eka osahan löytyy täältä . "Ira, nauti elämästä täysillä!" Rakas cosmon toimitus, entä jos en nauti? En ainakaan teijän roskalehden kanssa. Tämä myyntiyritys sai vielä jatkoa, kun lehtimyyjä Marko soitti ja yritti myydä mulle hitonhalpaahuipputarjousta meikkisetin kera. Kuuntelin hänen 17 minuutin hehkutuspuheen ja totesin, että lehti on huono, en halua sitä. Marko ei luovuttanut, vaan jatkoi kertomalla meikkisetin bronze-poskipunan parhaudesta. Marko hei, oletko transu vai mistä latelet tätä yksityiskohtaista selvitystä tästä Lumenen ihmetuotteesta? Arvostan kyllä tällaista sinnikkyyttä.
Käynyt katsomassa kämppiä siskoni Rallen kanssa. Eräässä kohteessa kiinteistövälittäjät oli kuin suoraan Kummelista. Näitäkin löytyy vielä.
Ajanut väliä Uki-Turku kurssille ja takaisin. Oli taas niin "hauska" rekkari, että oli pakko ikuistaa tämä Nissan kilpineen. Huumorini = kadonnut.
Opiskellut kahvilassa ja primaalin duaalia pähkäillessä vilkuillut katkerana viereisiin pöytiin, jotka on täynnä "meillä on kaikki hyvin" -pariskuntia beigeissä Gantin kevät-trensseissään, siinä he suunnittelevat viikonlopun menua viineineen. Otetaanko me kulta caesar-salaattia jokiravunpyrstöillä vai broilerinrinnalla? Mutta hani, Marjotea ei syö lihaa...Aivan, no voisitko tehdä hänelle jotain halloumista? Tottakai kulta...Fuck off.
Istunut valmarilla ystäväni Patun kanssa. Matikan opettajamme Aarni on melkoinen yksilö. Hän näkee funktiosta suoraan lopputuloksen, Aarni on tekijä. Matikka ON hänelle intohimo, en ole ennen nähnyt moista innostusta. Aarni on yksi seitsemästä Suomessa, jonka pääaine on kvantitatiivinen analyysi, enkä yhtään ihmettele, miksi.
Paluumatkoilla illalla meno äityy Las Ketchup songin kuunteluun. Ei hyvä.
Halannut nyrkkeilysäkkiä pitkän tauon jälkeen. Olen joutunut viimeaikoina vetämään vaan omaehtoista salitreeniä, joten pari erää nyrkkeilyä ja olin taivaassa. Anteeksi hikinen olemukseni, kun takana on 3 tuntia treeniä, näytän enemmän ja vähemmän punaiselta saunovalta makrillilta.
Seurannut VoF:in live-finaalia vip-paikoilta.
Rakastan niitä päiviä, jotka päättyvät ihan eri tavalla mitä aamulla herätessään olisi luullut. Kun aamulla poljin salille ja naamatauluun satoi vaakatasossa rakeita (??), ajattelin, että huonosti alkaa ja tuskin sen paremmin päättyy. Onneksi on siskoni.
Laitoin hänelle läpällä viestin, että "hanki meille liput illan VoF-finaaliin" kun näin ilmotuksen hesarissa. Sitten tulee puhelu, että joo, meille on vipit, pukukoodi smart casual, nähää. Ok ok, mulla oli se rapiat puol tuntia hankkia itteni hiuksetmärkänäwearingkollarit-stygestä edustuskuntoon. Onnistuin. Ja siinä välissä ehdin pyörähtää myös valmarilla. Eihän me edes tiedetty, ketä siellä finaalissa on, mutta ei se haitannut, siellä oli ainakin Mike.
Robin ja sen chiksit. Faija skitsoo. En tiedä, tä on lyriikoiltaan huonompaa kun Pikku G:n muinainen tuotanto, mutta onhan Robben iha söpö, omalla tavallaan. Meidän takana istui yks pikkutyttö, joka huokaisi just ennen ihkupojan esitystä: "tä on mun elämäni paras päivä." Aawww.
Michael. Siinä on ihminen aivan omalla tyylillä ja persoonalla varustettuna. Tyyppi on aivan mahtava, mainoskatkoilla hän muun muassa juoksi ympäri lavaa ja nappas Axlin mikin ja huusi, että "Saara on paras, se sai tän paikan tuleen!" Niin, siellä tosiaan lähti palohälytys, liikaa pyroa oletettavasti. Ja sitten Ela, on kyllä tullut äitiinsä mitää tulee innostumiseen ja riemuidiootti-hymyyn. Istuttiin hänen äidin vieressä ja se penkkirivi pomppi, kun äiti pomppi. Vaakatasossa ulvoen ja hakaten käsiä yhtäaikaa. Ihanaa, kun joku innostuu niin täysillä ja näyttää sen myös täysillä. Tähkä oli oma lipevä itsensä, yritti kätellä kaikkia "fanejaan". TÄHKÄ kukaan ei halua kätellä sua, mene pois, sulla ei ole faneja.
Axl on oikeasti pieni mies, mutta hauska, hyvää läppää, tauot olikin paljon hauskempia kuin itse lähetys. Yllättävän nopeasti meni muutenkin aika, kotona en ikinä jaksa kattoo kaikkia esityksiä ja ne on ihan erseestä, mutta tuolla jaksoi kuunnella, ehkä konteksti vaikutti asiaan?
| Ela tuulettaa, Axl näyttää riemuidiootilta. Ja Tähkä? KUKAAN ei halua halata sua. Muahhahhah. |
Miten mulla menee? Paremmin kuin voisi olettaa, nyt kun alkaa miettiä. Tässä on nyt 7 viikkoa ja sitten palaan normaaliin elämään. Tai, normaaliin ja normaaliin, mutta ainakin parempiin postauksiin. Tai no, hyvistä en mene lupamaan, mutta paremmista ainakin. Adjö!
P.S. Olen viimeaikoina nukkunut aika levottomasti. Unien tasosta kertonee ehkä se, että mun pyjamahousut repesi yksi yö, huomasin aamulla. Siis REPESI. Perseestä. Miten löysät housut voi edes haljeta? Mitä mahtaa olla menossa mun aivokuoren sisällä? Noniin, mielikuvitus-eetterini, lopeta ajattelu tähän...
Osa VoF-kuvista (c) Veera Silvendoin







Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out