Stalkkerit. Ne yhteiskuntamme epätoivoiset luopiot, jotka yrittävät rakentaa sosiaalista elämäänsä facessa. Yritykseksi se kuitenkin jää ja hyvä niin. Olin vahingossa hyväksynyt jonkun randomin ku hakkasin hyväksy-nappulaa kaveripyynnöistä. Sitten eräs täysin tuntematon alkoi jutella. Avauslaini: "moi" No moi, mitämitämitä kuka olet? "Yks Joni Tampereelta. Oot kuuma" Joo ok. Sitten lähti poista kavereista -toiminto hyvin äkäsesti toteutukseen. Ennenku ehin poistaa, niin hän iski tiskiin seuraavan laininsa: "onk sul isot?" WTF.
Lähinnä mua mietityttää se vähäinen ajatuksenjuoksu mitä Jonin kaltasten stalkkerien päässä liikkuu. En käsitä, että mitä he tällä limasella lähestymisetavallaan koittaa savuttaa, kenties etsivät seuraa isolla ässällä? Jäin miettimään Jonin henkilöllisyyttä ja tulin tulokseen, että hän on joko
a) viidenkympin paremmalla puolella oleva eronnut äijä, joka on tehnyt löytöretken sosiaaliseen mediaan
b) 13 kesäinen poika, jolta tihkuu testosteronia silmistä ja korvista, minkä ansiosta vastakkainen sukupuoli on alkanut kiinnostaa. Nyt Joni yrittää tehdä asialle jotain. Facebookissa. TAI
c) 26-vuotias ikuinen datanomiopiskelija ja peräkamarin poika, jonka läheisin kontakti naiseen on ollut halaus äidin kanssa ylioppilaspäivänä.
Veikkauksia Jonin todellisesta olemuksesta? Ite kallistuisin melkeen kyllä tuohon b:hen noitten sen iskurepliikkien perusteella. Toisaalta voisin kuvitella noi sanat ihan yhtä hyvin myös likasen viiskymppisen turilaan suusta. Tai ES:ää kittaavan nörden kirjottamina.
"Super"-äidit. Superihmiset on toinen kategoria, joka nostattaa hyvin nopeasti ärsytykseni tasoa fb:ssä. Superihmiset on niitä, joiden statuspäivitykset ovat tätä luokkaa: "Kaksi koneellista pyykkiä, isännälle ruoka ja lasten kirpparivaatteet lajiteltu. Plantagenista haettiin kevään ekat taimet. Huhhuh, olipas päivä. Nyt saunan kautta sohvalle katsomaan Idolsia." Nämä itsensä voittamattoman ahkeriksi tuntevat ihmiset ovat todellisuudessa elämäänsä kyllästyneitä äitejä, jotka keskenään käyvät kilpailua siitä, kuka on silittänyt eniten verhoja tai myynyt lastensa partiokalentereita. Ei siinä mitään, mutta pitääkö se kaikki kuuluttaa facebookissa?! Eniten nyppii se, että he oikeasti luulevat olevansa niin pirun uniikkeja, kun Prisma-kierroksen jälkeen vaihdettiin vielä kukkiin mullat ja paikattiin pilttien kurahousut. Faktahan on se, että he haluavat saada kiitosta teennäisestä ahkeruudestaan tykkäyksien muodossa fabossa, kun eivät sitä miehekkeeltään kotonaan saa.
Pointti siis superäitiärsytyksessäni on se, että he ovat normaaleja äitejä siinä missä kuka tahansa. Kaikki vain eivät kuuluta arkipäiväisyyksiään seinällään. Superäitien fb-käyttäytymiseen liittyy myös ahkera nuorten sukulaisten stalkkaus. Veljenpojan bilekansiot käydään läpi jokaista kuvaa myöden ja sitten kommentoidaan leikkimielisen toruva "taisi olla pojilla muutakin kuin vettä pullossa"-kommentti. Kauniiden serkkutyttöjen jokaisesta kuvasta ja tilapäivityksestä pitää tykätä.
Että tällaisia ärsytyksiä tuo rakas saitti kantaa mukanaan. Ei hyvää ilman jotain pahaakin.
Tähän loppuun, sijaistoimintaa yo-lukujen keskellä, part 1: nettishoppailu.
Tilaukseen lähti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tuli mieleen mitä tahansa, let it out