TGIF

Se hetki, kun tulee koulusta kotiin ja on perjantai. Voisit tehä mitä  vaan, pienimuotonen vapaudentunne kutkuttelee. Alat siivota. Imuri huutaa ja Celine Dion senkin yli (en ees yritä arvuutella biisiä, kyllä te tiedätte). Sitä vaan aloin miettiä, että missä kohtaa meni vikaan? Vinkki: imuri ja perjantai. En tiedä mistä tää ihme energia nyt kumpuaa, mutta ajattelin käyttää siitä lopun postaamiseen. Tähän väsymystasoon sopii paremmin ku hyvin pieni kuvasarja "mä ja Jansku lentokoneessa".

Keissihän meni niin, että tehtiin ensinnäki kentällä klassiset: meijät kuulutettiin. Siinäki meni harvinaisen kauan synapseilla yhdistää, että ne on me, joita puhutellaan. Jjoo o. Vahvalla ranskalaiselle aksentilla voin kertoo, että munki nimi kuulosti tosi hienolta. Sitten mennään vihasten katseitten läpi aivan viimiseen penkkiin, mitä siitä koneesta löyty. Meijän vieressä istuva nainen todennäkösesti suunnitteli koko matkan meijän murhaamista. Raukka istu vielä ikkunapaikalla, ilman mitään pakotietä. Oltiin kaks ärsyttävää ja hihittävää teiniä. Homma oli valmis, ku se meni tähän:

 

Poseeraminen kilpaa lehtikuvien kanssa luultavasti vahvisti sen naisen kostoaikeet. Pahoittelut. No, se siitä. Levotonta on ja levottomammaks menee, adios!